Meidän elämää...

Tässä onkin ehtinyt vierähtämään reilu kuukausi, kun olen tänne viimeksi jotain kirjoitellut. Tähän meidän kuukauteen onkin mahtunut paljon kaikenlaista.

Urholla on ollut onneksemme melkein aina hymy naamalla niin pienet jutut ei ole romuttanut ihan tyystin tätä meidän elämää. 

En toki nyt muista alkuunkaan mitä kaikkea tähän kuukauteen on mahtunut, mutta jotain kuitenkin.

Urholta piti vierottaa trakari pois, pikkuhiljaa pienentämällä trakaria aina vain pienempään. Urho ei sitten harmiksemme pärjännyt pienemmällä trakarilla ja kukaan ei tiennyt miksi tai miten se on mahdollista.. Juttelin Urhon kardiologin kanssa ja hän kertoi, että ovat päättäneet ottaa trakarin pois kahden viikon päästä ja jos poisto ei onnistu, niin sitten aletaan miettimään kotiin lähtöä trakarin kanssa. Hoitoringin suunnittelua ynnä muuta, mitä siihen sitten kuuluisi. 

Juteltuamme asioista olin vähän skeptinen tähän ja en oikein halunnut uskoa mitään. Päätin, että päivä kerrallaan ja katsotaan sitten. Onneksi poika jaksaa aina olla niin ihana ja iloinen, 

Kyseisen viikon lauantaina lähdettiin sitten kavereiden kanssa ulos. Meillä oli mukava ilta ja emme olleet minkäänlaisessa humalatilassa, mutta siltikin reissumme päättyi siihen, että jouduin sairaalaan. Yhtäkkiä illan aikana hengittäminen kävi tosi vaikeaksi. Käveltiin lyhyt matka kaverin luokse ja en saanut enää lainkaan happea. Kaveri soitti ambulanssin paikalle ja se löysi perille 45min kuluttua. Saturaatiot oli aivan viturallaan. 

Ambulanssi vei mut sairaalaan. Seuraavana aamuna siittyin sitten toiseen sairaalaan. Diagnoosiksi sain astman. Olin hurjat 8 päivää sairaalassa. Se on pitkä aika olla pois oman rakkaan lapsen luota ja vielä rankemman jutun siitä teki, kun en päässyt osallistumaan kummityttöni ristiäisiin, mutta kyllä neiti sai kauniin nimen, vaikken paikalla ollutkaan ;) 

Ihana ja rakas mieheni jaksoi tulla useamman kerran Urhon kanssa äitiä katsomaan toiseen sairaalaan. 

Sairaalasta päästyäni samaisella viikolla Urholla oli nukutus operaatio jossa vaihdettiin pegletku nappiin. Se meni todella hyvin! Urho meni teholle sitten heräilemään. Urho oli jotenkin tosi surkean ja kiukkuisen oloinen.
Noh kunnolla herättyään yritettiin ottaa trakari pois. Urho oli rauhallinen ja tilanne meni hyvin, mutta Urho ei saanut happea suun kautta, joten trakari oli pakko laittaa. Ainiin ja Urhollehan oli annettu myös trakeomalasia diagnoosi, mitä nyt sitten ei vissiin olekaan.
Urho pääsi teholta pois samana iltana, kun vointi oli vakaa. Meille kerrottiin, että ennen kuin aletaan miettimään hoitorinkiä niin on vielä yksi kokeiltavissa oleva juttu, kun Urholta löytyi granulaatiokudosta kurkusta trakarin ympäriltä, että se pitäisi poistaa ja sen jälkeen Urho EHKÄ pystyy hengittämään suun kautta.

Perjantaina lääkäri tuli kertomaan, että Urholle yritettiin saada leikkausta keskiviikolle, mutta se ei onnistu, kun ei ole vapaata leikkaussalia, jonka seurauksena leikkaus olisi perjantaina. No eihän siinä mitään. Käytiin Urhon kanssa kaupungilla ja, kun sieltä tultiin niin hoitaja kertoi, että sali onkin saatu keskiviikolle. En olisi ikinä uskonut, että niinkin "pienestä" asiasta voikin tulla melkein maailmanloppu! Noh nyt ne ainakin sanoo, että leikkaus on keskiviikkona! Sitä nyt jännityksellä oottelen.