On ollu aikamoista tässä... Välillä on niin epäonnistunut olo ja asiaa ei yhtään auta kiukutteleva mies, joka ei löydä mitään positiivista vaan valittaa aivan kaikesta. Kai sitä äitikin joskus saa olla väsynyt? No mutta semmosta tää elämä on.
Viimeviikolla juhlittiin äijää. Se oli ihan kivaa, kun meillä kävi vieraita. :) sukulaisia ja ihania ystäviä.
Käytiin yhtenä päivänä leikkimässä kaverin lasten kanssa ja tietysti me aikuiset keskusteltiin kaikennäköisistä asioista.
Lauantaina me kätiin autokaupoilla. Saatiin rellu jätettyä vaihdossa ja ostettiin pösönpösönen tilalle. Ihana pikku farmari <3 tekee kutaa ku sai tutumman tuntusen auton alle :)
Sunnuntaina alko Urho sitten sairastaa... Maanantaina menikin päivä sairaalassa, kun piti mennä näyttää poitsuu, kun kuume oli 39. Sairaalassa se oli 39,9. Hivenen jätkää koeteltu.
Tänään jo onneks menee paremmin. Kuumetta ei särkylääkkeiden ansiosta enää ole. Mutta lisäksi on tullu yskän paholainen... Mutta tästä kyllä selvitään :)
Tänään on äiti saanut pitää mölyt mahassaan, kun on kuunnellu isännyksen marmatusta jokaikisestä asiasta. Välillä tekis mieli huutaa, että anna jo olla. Ole hiljaa. Ja voitko saamari lopettaa tuon valittamisen ja jatkuvan kiukuttelun...
Miten paljon sitä pitää jaksaa ennen, kun hermot katkeaa?
Noo kyllä tää tästä, mutta nyt just on sellanen äiti ei jaksa olo. Onneks on ihana nauravainen kipiä poika...
Kommentit
Lähetä kommentti