Siirry pääsisältöön

Sairaala reissu takana :)

Eilen saatiin soitto 11:30, että katetrointi on ohi. Katetrointi oli mennyt paremmin, kuin oli ajateltu. Vasenkeuhkovaltimohaara on ollut Urholla tosi ahdas. Huhtikuussa(?) katetroitiin edellisen kerran ja sillon ahtaumaa saatiin vähän laajennettua. Aikaisemmin Urholla on ahtautunut suoni uudestaan, mutta nyt ei ollut. Se saatiin laajennettua paremmin, kuin lääkärit osasi odottaa. Osaa tuo Urho yllättää näinkin päin! Nyt vasen haara on kauttaaltaan saman levyinen tai ainakin suunnilleen. Seuraava katetrointi sitten on toukokuussa 2017! ❤️.
Pegnappikin jäi katetrointilabraan. Eli nyt Urhon kropassa ei ole mitään vierastaesinettä! Jes! Vihdoinkin lähes normaali arki alkaa! Pitää olla kyllä nyt onnellinen! ❤️
Kirurgikin oli käynyt katsomassa katetrointikuvat ja yhdessä olleet sitä mieltä, että tällä hetkellä ei ole mitään mitä kirurgisesti voisi tehdä, joten katetrointeja jatketaan ja mennään askel kerrallaan, koskaanhan ei voi olla mistään varma, mutta josko me nyt toistaiseksi selvitään leikkauksitta,  ainakin jokunen vuosi. On tuo jätkä sitkeä tapaus! ❤️
Tänään käytiin vielä röntgenissä ja keuhkokuva näytti hyvältä. Ultrakin tehtiin ja kardiologi oli todella tyytyväinen tulokseen! Nyt Urhon tilanne näyttää hyvältä. Ihan mahtavaa!
Kotiin lähdettiin hyvillä mielin. Seuraavat labrat marraskuun alussa ja seuraava kontrolli Joulukuussa! Nyt vaan odotellaan vielä kardiologin puhelua yhdistä labratuloksista. Liekkö tuolla jätkällä yliherkkyys koiriin tai allergia johonkin muuhun. Toki allergiaoireet vaan naamassa kuulostaa aika oudolta, mutta kai sekin on mahdollista?

Nyt tää äiti menee nukkumaan niin väsyneenä, mutta todella onnellisena! :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikonloppu meni ja uusi viikko ja "normaali" arki alkoi...

Niin se viikonloppu vain meni. Lauantaina aamusta Urholla kävi vieraita. Rasmus oli niin iloinen ja halusi taputtaa ja silittää Urhoa. Sitten muutettiin Urhon kanssa uuteen huoneeseen. Oli ihan kummalista, kun saatiin olla ihan keskenämme. Mutta toisaalta samalla myös hivenen vaikeaa. Kun ei kehdannu kokoaikaa soitella hoitajaa paikalle, vaikkakin Urholla onkin ihan oma hoitaja.                                                             Urhon mielipide, kun äiti lähti illalliselle... Illasta lähdin kaverin kyydillä kotiin, mentiin Urhon isän kanssa kyläillalliselle, joka vuotinen perinne. Ihan mahtavaa päästä syömään hyvin järjestetyille illallisille. Siellä oli hyvää ruokaa. live esiintymisiä ja mikä parasta hyvä meininki. Illalla lähdettiin takaisin Helsinkiin. Sunnuntai aamuna oli Urhon kylpypäivä ja oltiinkin jo puoli yhdeks...

Maanantai maanantai...

Tää aamu oli niin mahtava. Koirat oli rauhallisia ja Urho oli iloinen. Aurinkokin paisto. 🌞 Urho söi aamupalaa huikeat 70g ja maitoa 20 milliä. Se on Urholle hyvä saavutus 💕 Aamupalan ja aamutoimien jälkeen lähdettiin nauttimaan auringon paisteesta lenkkeilyn merkeissä. Käveltiin n. 4km lenkki Urhon ja koirien kanssa. Juttelin loppulenkistä ja kotona ollessa kaverin kanssa puhelimessa. Hää tarvi vähän apua, joten mä pakkasin Urhon tavarat ja Urhon vaunuihin ja kävelin hakemaan auton miehen työpaikalta. Siitä tuli toiset 4km. Eikun nokka kohti kaveria. Siellä sitten jubailtiin ja syötiin. Urho söi taas jonkun about 60g ja joi maitoa about 20 milliä. Äitin ihanuus ❤ Nyt on saunassa käyty ja jalat huutaa halleluujaa!

Näin tänään...

Tänään on ollu hyvä päivä. Käytiin koirien ja Urhon kanssa n. 3km lenkillä. Koirat ainakin tuli väsytettyä. Urho on ollut hyvin ihana pieni hymypoika. Ruoka on maistunut ihan hyvin, mikä on aivan loistavaa! :) Urholla oli tänään fysioterapia. Nyt Urho on alkanu näyttämään vanhoja oppimiaan asioita. Mahti juttu! Mutta vois näyttää myös näitä uusia juttuja. Käytiin koko perheen voimin Helsingissä hakemassa Urholle lääkettä. Miäs kysy multa, että mikä sulla on, kun oot niin kiukkunen? Jännä. En mä tiedä mikä mulla on... Oon miettiny pääni puhki, että miksiköhän... Ku kieltämättä, näitä asioita pohtiessa on huomannut pientä kiukkua.... Aiheuttaako sen väsymys? Vai mikä ihme mulla mahtaa olla? En yhtään tajua... Toivottavasti huo...