Siitä on niin kauan, kun olen tänne kirjoittanut yhtään mitään. Tässä kuukausien varrella on tapahtunut paljon kaikenlaista. Aloitetaan 2016 loppu vuodesta.
Joulukuun alussa meillä oli reissu Mikkeliin Anttolanhoviin! Voi vitsit miten ihanaa oli olla viikko sydänlasten vanhempien ja tietysti myös niiden lasten kanssa. Urho oppi kunnolla kävelemään ja touhuamaan muiden lasten kanssa. Ihan uskomatonta, etten sanoisi!
Viikon aikana Urho pääsi useamman kerran uimaan kylpylään ja voi mikä vesipeto tuo mun poikani onkaan. 💓
Jouluna oltiin Mamin ja Papin luona viettämässä aattoa. Urho nautti erilaisten jouluruokien maistelusta. Joulupukkikin meillä kävi vierailemassa ja Urho leikki yhdessä Joulupukin kanssa ja kyllä tuolla pojalla oli hauskaa. Meillä on niin onnellinen poika, kun sai nauttia erilaisesta Joulusta. Ja mikä parasta, paketeista paljastui paljon toivottuja ja odotettuja tavaroita. Kyllähän se Joulupukki tiesi mitä onnellinen sydänsoturi on toivonut.
Uutena vuotena juhlittiinkin Urhon synttäreitä ja meidän vanhempien avioitumista tai ei avioitumista mitenkään juhlittu, mentiin vaan. Synttäreillä oli paljon kävijöitä ja riemu oli suuri, kun kaikki ihanat ystävät ja sukulaiset tuli kylään Urhon vuoksi. Ihana nähdä oma lapsi niin onnellisena. Illalla kävimme ystäväperheen kanssa katsomassa raketteja. Voi, kuinka ihanaa se oli! Meillä minimies osotteli raketteja ja nautti elämästä!
Alkuvuosi meillä meni kauheassa hässäkässä. Oli paljon lääkärikäyntejä ja menoa ja melskettä koko perheellä. Välillä tuli sellainen olo,että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken ja viikosta päivät. Varsinkin jos olisi halunnut nähdä ihmisiä. Mutta onneksi kaikesta aina selvitään pienten munklaamisten kanssa.
Maaliskuussa Urhon maailma mullistui, kun hänestä tuli isoveli. Ja sen kyllä tuosta jätkästä huomasi heti. Hänestä tuli todella nopeasti isopoika. Siskolle annetaan joka ilta pusuja ja haliakin pitää. Näin tiivistettynä loppuvuoden ja alkuvuoden kuviot. Mutta josko sitä kertoisi muitakin kuulumisia.
Urholla oli katetrointitutkimus tässä muutama päivä sitten ja unipolygrafia myös. Unipolygrafiassa kaikki kunnossa ja katetroinnissa myös. Urhon lisähappi ja saturaatiomittarit vaan käytössä jos Urho on kipeänä muuten moisille ei tarvetta. Lääkäri totesi, että Urho voi nyt paremmin, kuin koskaan, ikinä milloinkaan.
On mun poika vaan sisukas ja mahtava tapaus.
Nyt mennään taas jatkamaan arkipäivän hösellyksiä, yritän päästä, muistaa jne kirjoitella useammin meidän kuulumisia.
Kommentit
Lähetä kommentti