Huonosti nukuttu yö takana. Urho oli jotenkin levoton. Aamumaitojen (klo 6:00) jälkeen otin Urhon viereeni, jotta saatais edes vähän vielä nukkua. Noh hetken hyörittyään Urho päätti oksentaa mun sänkyyni, jippii!!! No eihän sille toki voi mitään ja eikun vähän siivousta ja peitto takasin korville. Nukuttiin sitten vähän yli kahdeksaan ja noustiin ylös.
Urho leikki ja katseli piirettyjä siihen asti, että tehtiin koirien kanssa pieni vaunulenkki. Vaunuista kuulu kova kälätys koko matkan :D
10:30 suunnilleen lähdettiin taksilla kohti Helsinkiä. Matkalla Urho jaksoi pitkään katsella maisemia kunnes uni vei voiton ja Urho nukkuikin melkein sairaalalle asti.
Sairaalaan tultuamme Urho katto ympärilleen ja hihkas innoissaan, voisin kuvitella, että ajatus oli jotain sen suuntaista kuin täällä taas! <3
Urho nautti, kun äiti jaksoi sylitellä pidemän aikaa ennen, kuin laittoi istumaan sängylle. Onnellinen poika.
Sitten alkoikin päivän tohinat mitkä ei ollu yhtään kivoja, ei sitten alkuunkaan. Otettiin paino, jo siinä Urho oli sitä mieltä,että voihan hitto sentään. Sitten otettiin pituus ja johan se riemu ratkesi... Pyh. Kauhea huuohan siitä saatiinkin aikaiseksi. Urho oli viikko sitten 73,2cm ja tänään 69cm. Jännä kutistuminen tapahtunut 😂
Sitten aseteltiin verenpainemansetti, mikä oli tosi tylsä juttu! Aivan kamala jos Urholta kysytään. No sitten tuli ultra, voi mikä ikävyys ja se huudon määrä! Voi hyvänen aika sentään! No ultran jälkeen ne peijoonit halus ottaa vielä sydänkäyrän. Voi luoja mikä huuto.
Sitten helpotti, kun äiti otti syliin. Siinä oli hyvä olla. Vaunuihin pääseminenkin oli tosi kiva juttu. Mut se ei, että äiti päätti viedä toisen keuhkokuvaan. Voi mikä raivo alko uudestaan ja siitähän ei meinannut loppua tulla. On tää elämä sitten jännittävää etten sanoisi.
Keuhkokuvasta, kun tultiin ja saatiin rauha maahan niin eikö sieltä sitten tullu labrat. Suurin osa saatiin otettua klk:sta, mutta astruppi jouduttiin ottamaan sormenpäästä ja taas se huuto oli kammottavaa luokkaa. Sen jälkeen pääsikin ukkeli vähän hengähtämään.
Laitettiin simdaks menemään samaten maidot. Sitten ukkeli rauhoittui pötkölleen, mutta uni ei meinannut millään tulla. Äiti päätti lähteä itsekkäästi syömään ja pitämään vähän pidempää taukoa, kun nyt tuo pieni hurmuri nukkuu. <3
Kommentit
Lähetä kommentti