Ruokatauon ja tauon jälkeen menin takaisin Urhon luo. Yllättäen lapseni itki itkemistään. Syy tähän oli toisessa huoneessa itkevä vauva. Se on se myötätunto itku. Teki hivenen pahaa, kun toiselle tuli niin pahamieli pienen vauvan itkusta.
Onneksi se kuitenkin helpotti, kun äiti tuli ja otti toisen syliin. Urho oli hetken mielissään sylissä olosta. Sen jälkeen ruvettiin joka päiväsiin juttuihin. Spira oli kiva ja naurettava juttu, kun se oli erilainen maski osuudeltaan, kuin kotona. Spirojen jälkeen syötiin melkein pieni purkillinen kokonaan sosetta. Hivenen sinne jäi, mutta hoitaja arvioi 100grammaa (vai mitä se nyt oli) mikä on Urholle huisin hyvä määrä :)
Ruokailun jälkeen laitettiin maito tippumaan ja samalla leikittiin. Voi vitsi, kun nuo äänekkäät lelut on kivoja 😂
Urho oli hirmuisen onnellinen hymyistä ja nauruista päätellen.
Maidon jälkeen tehtiin iltatoimet ja leikkien sekä jutskailujen saattelemana valmistauduttiin nukkumaan.
Rankan päivän jälkeen Urho nukahti 25 vaille 9 :)
Nyt saa äitikin hetken hengähtää ja alkaa nukkumaan ;)
Jos jaksan ja muistan päivitän huomenna lisää tätä reissua tänne :) huomenna, kun pitäisi olla fiksumpi lääkäreiden mielipiteistä asioita kohtaan. Ja muutenkin jatkoja ajatellen. Katsellaan, katsellaan...
Kommentit
Lähetä kommentti