Isot kädet pitää kiinni pienistä käsistä.

Eilen saatiin soitto 11:30, että katetrointi on ohi. Katetrointi oli mennyt paremmin, kuin oli ajateltu. Vasenkeuhkovaltimohaara on ollut Urholla tosi ahdas. Huhtikuussa(?) katetroitiin edellisen kerran ja sillon ahtaumaa saatiin vähän laajennettua. Aikaisemmin Urholla on ahtautunut suoni uudestaan, mutta nyt ei ollut. Se saatiin laajennettua paremmin, kuin lääkärit osasi odottaa. Osaa tuo Urho yllättää näinkin päin! Nyt vasen haara on kauttaaltaan saman levyinen tai ainakin suunnilleen. Seuraava katetrointi sitten on toukokuussa 2017! ❤️. Pegnappikin jäi katetrointilabraan. Eli nyt Urhon kropassa ei ole mitään vierastaesinettä! Jes! Vihdoinkin lähes normaali arki alkaa! Pitää olla kyllä nyt onnellinen! ❤️ Kirurgikin oli käynyt katsomassa katetrointikuvat ja yhdessä olleet sitä mieltä, että tällä hetkellä ei ole mitään mitä kirurgisesti voisi tehdä, joten katetrointeja jatketaan ja mennään askel kerrallaan, koskaanhan ei voi olla mistään varma, mutta josko me nyt toistaiseksi selvitä

Eilen oli rankka päivä sairaalassa, kun oli Urhon esitutkimus päivä. Meillä meni hirmuisen monta tuntia, mutta onneks saatiin lupa katetroinnille. Urho oli kuitenkin koko päivän tosi reipas kaikista tutkimuksista huolimatta. ❤️ Yö meillä meni huonosti. Urho oli itkuinen ja jotenkin huonosti voiva. Otin Urhon viereen nukkumaan johon loppuen lopuksi nukahti. Aamulla Urho piti herättää 05:15. Kauhian aikainen herätys ja tuntui, ettei päivä lähde käyntiin. Oltiin sairaalalla vähän yli seitsemän. Laitettiin sairaala vaatteet päälle. Klo 8 Urho lähti katetrointi labraan. Äitiä jännittää ihan hirmuisesti ja olo on stressaava. Odottavan aika on pitkä, mutta josko kaikki olis hyvin. Kauhea, kun jännitys kasvaa mitä vanhemmaksi Urho tulee. Mutta onneks oon luottavaisin mielin. Kyllä meidän oma kardiologi on ehdottomasti kuitenkin paras. ❤️ Äitiä stressaa! :( no josko sitä sais itsensä pidettyä järjissään, kunnes Urhosta kuuluu jotain. :)

Hui, tässä on useampi kuukausi mennyt, etten ole saanut aikaiseksi kirjoitella tänne yhtään mitään. Tähän pariin kuukauteen mahtuu hurjasti asioita. Oltiin Urhon kanssa viikonloppulomalla heinäkuu lopussa Kurikassa. Urho nautti, kun sai touhuta vapaasti ulkona. Ja ah ne ihanat keinut... Vieraassa paikassa nukkuminen on ollu jännää, mutta silti uni sielläkin maistui. Otettiin Kurikasta mukaan täti immeinen, joka kyläili meillä 5 viikkoa. ❤️ Siihen viiden viikon pläjäykseen mahtu Urhon poliklinikka käyntejä. Neuvolaa, sydänasemalla käyntiä, fyssarin loppumista, puistoilua ja kaikkea jännää! Urhosta ehkä kivointa oli käydä touhutalossa riehumassa. Voi sitä riemun määrää ❤️ Yksi yökyläily reissukin tehtiin kummituksen luokse. ❤️ Mitähän muuta? Syyskuunalussa saatiin vihdoin vahvistettua Urhon kaste. Paljon ihania rakkaita ihmisiä paikalla, merkitsi minulle paljon ❤️ Urho on oppinut kiipeilemään ja kävelee tukia pitkin. Tuo mies ei ole hetkeäkään paikallaan, edes nukkuessaan. Hulinaa

Ihanaa, kun on perjantai ja näillä näkymin vapaa viikonloppu. Tai no vapaa ja vapaa, mä käytän kaiken mahdollisen vapaan ajan kämpän siivoukseen. Tää on ihan kamala pommi koko kämppä! On ollu sellasta hulinaa koko viikko ja välillä sitä tajuaa, että ite ei oikeesti voi hyvin, mutta eteenpäin on vaan mentävä. Ei oo vaihtoehtoja. Tällä viikolla ollaan Urhon kanssa oltu isovanhempien luona kylässä ja nähty isoisovanhempia. (Urhon). Käyty kavereiden luona grillaamassa ja pelaamassa skippoa. :) Urhon fysioterapeutti on käyny pari kertaa, perhetyö on käyny kyläilemässä. Käyty äireen (mun) diabetespolilla, ukko pääs ekaa kertaa hierojalle. Ollaan nähty kaks Urhon kummitätiä. Äiti on käyny psykalla, Urholla on ollu labrat jne. Koko viikossa parasta on se, että Urho on ollu terveenä ja ollaan nähty Urhon kummitätskät. Urho on jaksanut paljon paremmin.  :) Ihanaa, kun alkaa viikonloppu ni isäpappa on kotona meidän kanssa, Urhokin kiittää ❤

Kuntoutus viikko Mikkelissä on ohi!  Ollu mieletön viikko ❤ Maanantaina klo 10 alkoi päivä Mikkelissä. Meillä meidän tuurilla alku ei ollu niin hyvä, kun olisi voinut olla. Ensinnäkin ei saatu huonetta, kun edelliset oli vielä siellä. Sitten saatiin tietää, että meidän huoneessa ei ole edes sitä jääkaappia mikä luvattiin. Ja meille se yllättäen oli hyvin tärkeä osuus, koska Urholla on sellaisia lääkkeitä mitkä vaatii jääkaappi säilytyksen. Puhuttiin asiasta yhdelle kurssin pitäjälle. Hän soitti respaan ja meille luvattiin jääkaappi. Kahden aikaa päästiin muuttamaan huoneeseen. Kun päästiin huoneeseen oltiin ihan puulla päähän lyötyjä. Huone oli todella pieni. Huoneeseen oli tungettu lapsen matkasänky ja se vei tilaa paljon. Ja, kun Urholla on happea, saturaatiomittaria, spiralaitetta yms. Niin tilaa ei juuri jäänyt. Yöllä meiltä meinasi loppua happi ja taas ohjaajan juttusille. Meille järjesty huomattavasti tilavampi asuinpaikka! ❤ Ennen uuteen asuntoon muuttoa käytiin tapaamassa psy

Kyllä se suurin onni on, kun saa olla rakkaiden kanssa, toki onni on myös joskus olla ilman 💕 Keskiviikkona rakas ystävä ja kummityttö tuli kyläilemään. Eipä me kauaa meillä viihdytty, kun lähdettiin etsimään kaupoista turvaistuinta. Ei muuten ollu helppoa. Cittarissa se ei kuulunu valikoimaan. Prismassa oli sairaan kallista. Biltemassa oli vaan kaukalomallinen. Noo Kaheltiin netistä ja päätettiin käydä piipahtamassa mun vanhemmilla näyttämässä Urhon lääkitys, kun Urho menee heille yökylään. Ja saatiin me tietysti kaffet ja jätskit :) Sieltä lähdettiin vauvatalo Johannaan mistä löydettiin, kuin löydettiinkin turvaistuin. Ennen, kun lähdettiin ajelee meille päin niin haettiin ruoka mäkkäristä. Njam! ❤ Hetken aikaa vielä jutskailtiin kotosalla ja sitten rakkaat lähtikin kotiin ❤ Illalla nautittiinkin Jonin kanssa illasta. Touhuttiin Urhon kanssa ja oltiin. Rauhallinen, ihana perheilta ❤ Torstaina lähdettiin Urhon kanssa kontrolliin. Atelektaasi oli lähtenyt liikkeelle. Jumppaa edel