Isot kädet pitää kiinni pienistä käsistä.

Tästä onkin hetki, kun olen tänne kirjoittanut. Urhon sairastelu kesti pitkät kolme viikkoa. Se oli kyllä sellaista tuskaa, ettei mitään rajaa. Urho oli 6 yötä sairaalassa. Kuume, kun saatiin kuriin niin oltiin osastolla, kun keuhkot vinku. No eihän se nyt perjaatteessa haitannut olemista ja eloa. Urholle annettiin lisää ventolinea. No ventolinen ansiosta vinkuminen keuhkoissa loppu. No sitten se taas alkoi uudestaan, kun ventoline määrä laskettiin kotiannoksiin. Ihan uskomatonta edes takas seilailua. Kotiutuspäivänä juuri ennen kotiin lähtöä Urho päätti oksentaa. Hoitaja sano meille, ettei osastolla ole mahatautia liikkeellä. Voihan se totta toki ollakin. Urho toki oksensi kolmena päivänä peräkkäin ja maha oli muutenkin sekasin. Kyllähän me vanhemmatkin sitten se mahataudin perkele saatiin. Mutta onneks siitä selvittiin pienin avuin. Tai no miten senkin ottaa. Isännys joutu yhtenä päivänä lähtee hakee Helsingistä Urholle lääkkeitä ja mä olin ihan hukassa, kun olin yksin. Oli pakko s

Tänään on tullu mietittyä paljon asioita, mutta siis pääasiassa ne ajatukset mitä mielessä on ollu on kyllä vahvasti ollu Urhossa.  3.4 illalla Urholle nous kuume. Yöllä jouduttiin antamaan särkylääkettä se viimeinenkin vuorokausi annos. 4.4 päätettiin, että on pakko lähteä sairaalaan, kun kuume oli tasan 39. Emme siis tässä vaiheessa olleet saaneet lupaa antaa Urholle buranaa. Osastolla kuume oli jo 39,9. Urholta otettiin labroja ja tehtiin sydämen ultraa yms. Ultrassa todettiin kaiken olevan niinku pitääkin. Meidät lähetettiin kotiin. Oltiin Urhon kanssa sitten kotona sairastamassa. Tiistaina oli jo vähän kröhää, mutta ei kuulostanut pahalta. Torstaina ei enää kuumetta ollut. Rauhallisesti mentiin nämä pari päivää, ilman suurempia ongelmia. Maanantaina aamulla tultiin sairaalaan neurologin tutkimuksiin, missä käytiin kehitystä läpi ja oli fyssaria ja puheterapeuttia. Maanantai- tiistai välisenä yönä Urholla nousi taas kuume. Yö meni valvoskellessa. Aamulla lähdettiin jaksolle

Ihanaa... Urhon olo alkaa olemaan parempi. Tänään on ollu kerran lämpöä, mutta muuten jätkä on ollut oma ihana itsensä <3 Tänään kieltojen myötä taisi suusta päästä vahingossa sana EI.. :) Vielä jätkä ollu aika väsynyt, mutta pikku hiljaa tämä helpottaa! Urho jaksaa jo leikkiä ja touhuta. Millon hää on kadonnut olkkarista keittiöön leikkimään koiran vesikupilla tai millon on makkarissa tekemässä jotain aivan muuta. :) Nyt, kun Urho alkaa olemaan oma itsensä niin tää äiti on saanu jostain kammottavan räkiksen. Olo on, kuin olis rekan alle jääny... Mutta kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu! :) Tää mamma kävi passikuvassa, josko sitten pääsis ens kuussa laivalle! Oi ihanata! <3 äitin koko päivän vapaa <3

On ollu aikamoista tässä... Välillä on niin epäonnistunut olo ja asiaa ei yhtään auta kiukutteleva mies, joka ei löydä mitään positiivista vaan valittaa aivan kaikesta. Kai sitä äitikin joskus saa olla väsynyt? No mutta semmosta tää elämä on. Viimeviikolla juhlittiin äijää. Se oli ihan kivaa, kun meillä kävi vieraita. :) sukulaisia ja ihania ystäviä. Käytiin yhtenä päivänä leikkimässä kaverin lasten kanssa ja tietysti me aikuiset keskusteltiin kaikennäköisistä asioista. Lauantaina me kätiin autokaupoilla. Saatiin rellu jätettyä vaihdossa ja ostettiin pösönpösönen tilalle. Ihana pikku farmari <3 tekee kutaa ku sai tutumman tuntusen auton alle :) Sunnuntaina alko Urho sitten sairastaa... Maanantaina menikin päivä sairaalassa, kun piti mennä näyttää poitsuu, kun kuume oli 39. Sairaalassa se oli 39,9. Hivenen jätkää koeteltu. Tänään jo onneks menee paremmin. Kuumetta ei särkylääkkeiden ansiosta enää ole. Mutta lisäksi on tullu yskän paholainen... Mutta tästä kyllä selvitään :) Tän