Isot kädet pitää kiinni pienistä käsistä.

Kuntoutus viikko Mikkelissä on ohi!  Ollu mieletön viikko ❤ Maanantaina klo 10 alkoi päivä Mikkelissä. Meillä meidän tuurilla alku ei ollu niin hyvä, kun olisi voinut olla. Ensinnäkin ei saatu huonetta, kun edelliset oli vielä siellä. Sitten saatiin tietää, että meidän huoneessa ei ole edes sitä jääkaappia mikä luvattiin. Ja meille se yllättäen oli hyvin tärkeä osuus, koska Urholla on sellaisia lääkkeitä mitkä vaatii jääkaappi säilytyksen. Puhuttiin asiasta yhdelle kurssin pitäjälle. Hän soitti respaan ja meille luvattiin jääkaappi. Kahden aikaa päästiin muuttamaan huoneeseen. Kun päästiin huoneeseen oltiin ihan puulla päähän lyötyjä. Huone oli todella pieni. Huoneeseen oli tungettu lapsen matkasänky ja se vei tilaa paljon. Ja, kun Urholla on happea, saturaatiomittaria, spiralaitetta yms. Niin tilaa ei juuri jäänyt. Yöllä meiltä meinasi loppua happi ja taas ohjaajan juttusille. Meille järjesty huomattavasti tilavampi asuinpaikka! ❤ Ennen uuteen asuntoon muuttoa käytiin tapaamassa psy

Kyllä se suurin onni on, kun saa olla rakkaiden kanssa, toki onni on myös joskus olla ilman 💕 Keskiviikkona rakas ystävä ja kummityttö tuli kyläilemään. Eipä me kauaa meillä viihdytty, kun lähdettiin etsimään kaupoista turvaistuinta. Ei muuten ollu helppoa. Cittarissa se ei kuulunu valikoimaan. Prismassa oli sairaan kallista. Biltemassa oli vaan kaukalomallinen. Noo Kaheltiin netistä ja päätettiin käydä piipahtamassa mun vanhemmilla näyttämässä Urhon lääkitys, kun Urho menee heille yökylään. Ja saatiin me tietysti kaffet ja jätskit :) Sieltä lähdettiin vauvatalo Johannaan mistä löydettiin, kuin löydettiinkin turvaistuin. Ennen, kun lähdettiin ajelee meille päin niin haettiin ruoka mäkkäristä. Njam! ❤ Hetken aikaa vielä jutskailtiin kotosalla ja sitten rakkaat lähtikin kotiin ❤ Illalla nautittiinkin Jonin kanssa illasta. Touhuttiin Urhon kanssa ja oltiin. Rauhallinen, ihana perheilta ❤ Torstaina lähdettiin Urhon kanssa kontrolliin. Atelektaasi oli lähtenyt liikkeelle. Jumppaa edel

Viikko on vierähtänyt nopeasti ja, vaikka jokaisena päivänä ei ole sää suosinut niin silti on ollut ihanaa ❤ Maanantaina oltiin tosiaan Urhon kanssa vähän reissaamassa. Koko päivähän siellä meni, mutta se oli sen arvoista. Saatiin nauttia ihanien ihmisten seurasta. Seuraavat päivät pääosin menikin Urhon kummitädin luona. Tiistaina ukko oli vapaalla ja mä pääsin yksin lähtemään rakkaan luokse. Piti vähän siivota ja laittaa paikat järjestykseen. Saatiin me sentään jotain aikaiseksi, vaikka se ei ihan joka hetki siltä tuntunutkaan. Tai näyttänyt. Suurin osa ajasta meni ehkä siihen, että mietittiin mitä tehdään ja minne kaikki tavarat laitetaan. Onneks nää tuumailut vie vaan pienen osan ajasta. ;) samalla kuuntelin rakkaan asioita mitkä hänen mieltään paino. Onneks mustakin voi olla apua! :) Keskiviikkona lähdettiin Urhon kanssa käymään lastenklinikalla. Ensin otettiin keuhkokuvat ja sitten saturaatiot. Saturaatiot näytti hyvältä. Sen jälkeen tapasimme Urhon lääkärin. Keuhkoista löyty

Tässä on tullut elettyä henkisesti aika rankkoja aikoja, kun ukko on ollut paljon töissä. Se ei ole mitenkään helppoa ja muutenkin on ollut enemmän väsymystä havaittavissa. Jotkut ajattelee, että tää on turhaa valittamista, mutta ehei :) Nyt kuitenkin haluan panostaa mahtavaan juttuun tän tekstin! Mä en oo nähnyt noin 10 kuukauteen mun "siskoja" enkä "äitiä" ( lainausmerkeissä, koska eij oo biologisia :D ). Tehtiin äireelle peni ylläri, ihme ettei saanu selville. Mee lähetiin Urhon kans ajelee äireen luo, joskus kuuren aikaa aamulla ja häen luonaan oltiin  kympin aikaa. Nähtii sisko ja sen kumppani ja aateltiin käydä paheilla ja mennä sit äireen tykö. Eikös se äireen peijjooni ollunna ulkona. Mei lährettiin äkkiä piiloon. Voi luoja sitä ilmettä, kun äiree meitit huomas :) Me Urhon kans vietiin piäni tuliainen, mutta eihän hää sitä siin mein aikana suostunu kahtoo. Tai oikeestaan lukee. Täytyy muistaa kysyy, että miten lukemisen kans kävi :D Juteltiin ja oleiltii