Isot kädet pitää kiinni pienistä käsistä.

Uuden vuoden aattona oli kädet täynnä töitä. Tehtiin kakkua ja pikkusuolasta tai oikeastaan Urhon isä ja mummu teki. Kaikki piti saada valmiiksi ennen kello kahta. Kahdelta alkoi porukkaa tulemaan. Urholle tuli yllättävän paljon vieraita juhlimaan lyhyestä varoitusajasta huolimatta. Tottahan toki kaikki halusivat juhlia Urhon 1- vuotis syntymäpäivää. Urho sai paljon ihania lahjoja ja pääsi halukkaiden syliin rupattelemaan. Urho pääsi isänsä kanssa avaamaan kakun, poika oli kieltämättä vähän ihmeissään. Juhlat sujuivat hyvin, kiitos kaikille! Meidän mennyt vuosi on ollut aika rankka ja siihen on mahtunut iloa, surua, itkua, naurua, pelkoa, ahdistusta ja kaikenlaisia tunnetiloja. On ollut tilanteita, kun usko on loppunut, tilanteita kun on halunnut luovuttaa, mutta nyt ollaan selvitty monesta ja nautitaan täysillä jokaisesta uudesta päivästä :) Toivotaan, että tulevana vuonna ei ainakaan asuta sairaalassa vaan päästäisi vähän vapaammin elämään tätä elämää. Hyvää ja antoisaa alkanu

Viimeksi kirjoitin trakarin poisto yrityksestä ja siitä, kuinka se ei onnistunut. Leikkauksesta, jonka piti tosiaan olla keskiviikko päivä, mutta se olikin sitten yllättäen perjantai. Yhden aikaa Urho lähti sitten operaatioon. Leikkaus tehtiin ilman mitään komplikaatioita. Perjantaista maanantaihin Urho oli hengityskoneessa. Maanantaina cpappiin ja tiistai aamuna happiviiksille ja teholta osastolle. Urho toipui viikon verran, jonka jälkeen päästiin kahdeksi yöksi kotilomille. Kaksi viikkoa operaation jälkeen päästiin/ jouduttiin kotisairaalaan. Siellä olimme 5 päivää ja ai hitto, kun meinasi hermot mennä. Hoitajat kuvitteli etten osaa hoitaa edes omaa lastani. Meinasi niin napsahtaa päässä. Kotiutus koitti. Kotona olo on ollut mahtavaa. Toki uuden totuttelua, mutta niin ihanaa aikaa! Kotiutuksesta pari päivää, käytiin hakee Urholle rsv rokote, seuraavalla viikolla oli kontrolli. Sitten vietimme rauhallisen Joulun isomummua moikkaillen, Joulupukkia nähden ja isovanhempien seurassa.