Isot kädet pitää kiinni pienistä käsistä.

Tää aamu oli niin mahtava. Koirat oli rauhallisia ja Urho oli iloinen. Aurinkokin paisto. 🌞 Urho söi aamupalaa huikeat 70g ja maitoa 20 milliä. Se on Urholle hyvä saavutus 💕 Aamupalan ja aamutoimien jälkeen lähdettiin nauttimaan auringon paisteesta lenkkeilyn merkeissä. Käveltiin n. 4km lenkki Urhon ja koirien kanssa. Juttelin loppulenkistä ja kotona ollessa kaverin kanssa puhelimessa. Hää tarvi vähän apua, joten mä pakkasin Urhon tavarat ja Urhon vaunuihin ja kävelin hakemaan auton miehen työpaikalta. Siitä tuli toiset 4km. Eikun nokka kohti kaveria. Siellä sitten jubailtiin ja syötiin. Urho söi taas jonkun about 60g ja joi maitoa about 20 milliä. Äitin ihanuus ❤ Nyt on saunassa käyty ja jalat huutaa halleluujaa!

Perjantai: Ihana herätä siihen, että meillä on koko kopla kotona. Koirat kuorsas jaloissa, Urho makas mun vieressä ja Joni oli Urhon vieressä 💕 aivan paras juttu! Tehtiin aamupala, syötiin ja hoidettiin aamutoimet. Sitten aloimme valmistautua päivän kuvioihin. Lähdettiin ajamaan isomummun ja isoenon luokse. Urho oli koko reissun tosi hyvällä tuulella. Vähän ujosteli isoenoa, mutta muuten ukkelilla oli korvasta korvaan hymy :) ja naurua piisasi. Äitin hurmuri 💖 Kotiin päin suunnatessa käytiin kaupassa. Urho on jotenkin aina tykänny kauppareissuista ja nytkin oli kivaa 💕 Kun päästiin kotiin niin vähän harmitti, mutta se harmitus meni nopeesti ohi- tais jäädä unet kesken. Päätettiin mennä ihmisten aikaa saunaan. Voi mikä onnen päivä se Urholle oli 💖 Perus lääkehoidolliset jutut saunan jälkeen ja sitten päästiinkin leikkimään. Urho antoi tänään kyllä sellaiset näytteet siitä, että hänen kanssaan ei voi olla kuin onnellinen 💕 vaikkakin kyllä hää välillä keksii kaikennäköistä kenk

Viime päivinä on tullu juteltua monien ihmisten kanssa siitä, kun seinät kaatuu niskaan ja ahdistaa. Yks hyvä ystävä sano, että oon eläny viimeisen vuoden Urhon kautta ja nyt on ollut aikaa keskittyä myös itseeni, joten kaikki se kerääntynyt ahdistus ja paha olo näkyy paremmin. Onneks asiat on oikeesti käsiteltävissä, kun siihen saa aikaa ja ennen kaikkea apua! :) Mulla on niin ihana poika, joka saa mut aamulla nousee sängystä ylös, mulla on poika joka saa mut leikkimään hänen kanssaan. Mulla on niin ihana poika, jonka kanssa hoidetaan yhdessä arjen askareet. Mulla on poika, joka saa mut nauramaan hassuilla jutuillaan ja iloitsemaan Urhon onnistumisista täysillä. Mutta sitten olen minä.. Minä, jonka pitäisi nousta sängystä, koska haluan sitä, minä jonka pitäisi tehdä asioita myös itsensä takia, minä jonka pitäisi nauttia elämästä omana itsenäni. Ei lapseni kautta. Miten se mahtaa käytännössä onnistua? Sitä en tiedä enkä aijo sitä myöskään stressata. Jonain päivänä perheessä on Urho,

Miten näitä kaikkia asioita käsittelis? Jokainen hetki on arvokas, mutta kuitenkin rankka. Eilen tavattiin Urhon lääkäri ja mä arvostan suunnattomasti häntä. Mä oon ihan ok sen kanssa, että meille tulee happirikastin, mutta mä en tahdo päästä sinuiksi sen kanssa, että Urho joutuu taas katetrointiin. Jotenkin se, että aina on käyny jotain siinä yhteydessä, että mulla ei oo hirmu hyvää luottoa siitä, että asiat menis putkeen. Toki toivon suunnattomasti, tuo jännä ahdistus asian tiimoilta häiritsee. Saako tällaiset asiat ahistaa ja harmittaa?

Oli hyvin mielenkiintoista nukkua lastenklinikalla. Urho nukahti suhteellisen hyvin siinä yhdeksän jälkeen. No eikös Urhon vieruskaveri sitten alkanut huutaa. Hänet siirrettiin puolenyön jälkeen toiseen huoneeseen, kun Urho alkoi reagoida huutoon. Sen jälkeen Urho nukkuikin jotenkin tosi levottoman oloisesti. Ähellystä ja kovaa huokailua. Hieman neljän jälkeen tapahtui jippii efekti ja yllättäen Urho päätti, että nyt onkin hyvä aika herätä. Ja äiti oli toista mieltä. Ei ihan vielä. Yritin saada Urhoa nukkumaan ja lopulta hän nukahti puoli seitsemän, kun maidot saatiin loppumaan. Ja seitsemältä "hyvää huomenta äiti!" näin yllättäen. Eikun aamu toimiin. Vähän Urho oli väsyneen oloinen, mutta jaksoi hyvin. Söi hieman puuroa aamusta ja alkoi 11 aikaa nukkumaan päiväunia. Urho leikki hienosti leluilla ja leikki mallia, kun sovitettiin ihania uusia vaatteita. Kolmen jälkeen päästiin onnellisina lähtemään kotia kohti. **************************************** Aamulla meitä kävi

Ruokatauon ja tauon jälkeen menin takaisin Urhon luo. Yllättäen lapseni itki itkemistään. Syy tähän oli toisessa huoneessa itkevä vauva. Se on se myötätunto itku. Teki hivenen pahaa, kun toiselle tuli niin pahamieli pienen vauvan itkusta. Onneksi se kuitenkin helpotti, kun äiti tuli ja otti toisen syliin. Urho oli hetken mielissään sylissä olosta. Sen jälkeen ruvettiin joka päiväsiin juttuihin. Spira oli kiva ja naurettava juttu, kun se oli erilainen maski osuudeltaan, kuin kotona. Spirojen jälkeen syötiin melkein pieni purkillinen kokonaan sosetta. Hivenen sinne jäi, mutta hoitaja arvioi 100grammaa (vai mitä se nyt oli) mikä on Urholle huisin hyvä määrä :) Ruokailun jälkeen laitettiin maito tippumaan ja samalla leikittiin. Voi vitsi, kun nuo äänekkäät lelut on kivoja 😂 Urho oli hirmuisen onnellinen hymyistä ja nauruista päätellen. Maidon jälkeen tehtiin iltatoimet ja leikkien sekä jutskailujen saattelemana valmistauduttiin nukkumaan. Rankan päivän jälkeen Urho nukahti 25 vaille

Huonosti nukuttu yö takana. Urho oli jotenkin levoton. Aamumaitojen (klo 6:00) jälkeen otin Urhon viereeni, jotta saatais edes vähän vielä nukkua. Noh hetken hyörittyään Urho päätti oksentaa mun sänkyyni, jippii!!! No eihän sille toki voi mitään ja eikun vähän siivousta ja peitto takasin korville. Nukuttiin sitten vähän yli kahdeksaan ja noustiin ylös. Urho leikki ja katseli piirettyjä siihen asti, että tehtiin koirien kanssa pieni vaunulenkki. Vaunuista kuulu kova kälätys koko matkan :D 10:30 suunnilleen lähdettiin taksilla kohti Helsinkiä. Matkalla Urho jaksoi pitkään katsella maisemia kunnes uni vei voiton ja Urho nukkuikin melkein sairaalalle asti. Sairaalaan tultuamme Urho katto ympärilleen ja hihkas innoissaan, voisin kuvitella, että ajatus oli jotain sen suuntaista kuin täällä taas! <3 Urho nautti, kun äiti jaksoi sylitellä pidemän aikaa ennen, kuin laittoi istumaan sängylle. Onnellinen poika. Sitten alkoikin päivän tohinat mitkä ei ollu yhtään kivoja, ei sitten alkuunka

Aamulla Urho päätti, että tänään ei todellakaan nukuta enää. Otin sitten 6:45 Urhon viereeni ja yllätyksekseni Urho torkkui siinä johonkin kahdeksaan asti. Sitten leikittiin ja otettiin aamuspirat. Eli tavallaan noustiin vasta yhdeksältä ylös asti. Teki tälle äidille ihan hyvää saada vähän torkkua. Tuntuu, että veto on ihan veks, kun kaikkeen mitä teet on aikataulu ja suhteellisen tarkka sellainen. Huoh... Sitten mentiin Urhon kanssa hetkeksi touhuamaan matolle. Leikkien jälkeen annoin Urholle loput aamulääkkeet ja maidon. Maidon jälkeen taas vähän leikittiin ja Urho jaksoi leikkiä sen aikaa, että äiti sai soitettua puhelun ja vastattua toiseen puheluun. On hirmuisen voimauttavaa puhua puhelimessa ystävien kanssa niin Urhosta, kuin ihan jokaisesta arkipäivän asiasta tai jaaritella ihan muuten vaan kaikennäköistä mukavaa. :) Sen jälkeen meille tuli fyssari ja sijaisfyssari. (sijaistaa Urhon oman fyssarin lomia näin aluksi ainakin :)). Urholla oli ilmeisesti järkyttävä väsymys, koska

Tässä on vierähtänyt melkein kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut yhtään mitään,mutta aina ei vain ehdi ja jaksa. Me asusteltiin ihanassa omakotitalossa, kun kotiuduttiin, mutta tilanpuutteen vuoksi oli pakko muuttaa isompaan asuntoon. Muutettiin kaksioon 65 neliöiseen. Kun tämä on suunniteltu oikein niin tilaakin on enemmän. Meillä on kirjaimellisesti nyt keittiö, makuuhuone, olohuone, wc ja sauna+kylppäri. Helpottaa elämää huomattavasti. Onhan tää ihan luksusta, mutta en mä oikein sopeudu tänne "keskusta" alueelle. Pikku hiljaa, pikku hiljaa.. Me päästään vaunuilemaan ja ihanille lenkeille, mitkä ei tympäse kun maisemat ei vaihdu. Täällä on silleen ees vähän nähtävää. Ei pelkkiä puita. Urholla alko fysioterapia pyörimään, kun päästiin asettumaan. Viikot näyttää uhkaavan täysiltä koko ajan. Urho on kehittynyt huimaa vauhtia tässä viime aikoina. Eilen illalla Urho päätti tehä yllätyksen ja näytti miten noustaan itse istumaan. Täytynee laskea pinniksen pohjaa hi