Isot kädet pitää kiinni pienistä käsistä.

Eilen saatiin soitto 11:30, että katetrointi on ohi. Katetrointi oli mennyt paremmin, kuin oli ajateltu. Vasenkeuhkovaltimohaara on ollut Urholla tosi ahdas. Huhtikuussa(?) katetroitiin edellisen kerran ja sillon ahtaumaa saatiin vähän laajennettua. Aikaisemmin Urholla on ahtautunut suoni uudestaan, mutta nyt ei ollut. Se saatiin laajennettua paremmin, kuin lääkärit osasi odottaa. Osaa tuo Urho yllättää näinkin päin! Nyt vasen haara on kauttaaltaan saman levyinen tai ainakin suunnilleen. Seuraava katetrointi sitten on toukokuussa 2017! ❤️. Pegnappikin jäi katetrointilabraan. Eli nyt Urhon kropassa ei ole mitään vierastaesinettä! Jes! Vihdoinkin lähes normaali arki alkaa! Pitää olla kyllä nyt onnellinen! ❤️ Kirurgikin oli käynyt katsomassa katetrointikuvat ja yhdessä olleet sitä mieltä, että tällä hetkellä ei ole mitään mitä kirurgisesti voisi tehdä, joten katetrointeja jatketaan ja mennään askel kerrallaan, koskaanhan ei voi olla mistään varma, mutta josko me nyt toistaiseksi selvitä

Eilen oli rankka päivä sairaalassa, kun oli Urhon esitutkimus päivä. Meillä meni hirmuisen monta tuntia, mutta onneks saatiin lupa katetroinnille. Urho oli kuitenkin koko päivän tosi reipas kaikista tutkimuksista huolimatta. ❤️ Yö meillä meni huonosti. Urho oli itkuinen ja jotenkin huonosti voiva. Otin Urhon viereen nukkumaan johon loppuen lopuksi nukahti. Aamulla Urho piti herättää 05:15. Kauhian aikainen herätys ja tuntui, ettei päivä lähde käyntiin. Oltiin sairaalalla vähän yli seitsemän. Laitettiin sairaala vaatteet päälle. Klo 8 Urho lähti katetrointi labraan. Äitiä jännittää ihan hirmuisesti ja olo on stressaava. Odottavan aika on pitkä, mutta josko kaikki olis hyvin. Kauhea, kun jännitys kasvaa mitä vanhemmaksi Urho tulee. Mutta onneks oon luottavaisin mielin. Kyllä meidän oma kardiologi on ehdottomasti kuitenkin paras. ❤️ Äitiä stressaa! :( no josko sitä sais itsensä pidettyä järjissään, kunnes Urhosta kuuluu jotain. :)

Hui, tässä on useampi kuukausi mennyt, etten ole saanut aikaiseksi kirjoitella tänne yhtään mitään. Tähän pariin kuukauteen mahtuu hurjasti asioita. Oltiin Urhon kanssa viikonloppulomalla heinäkuu lopussa Kurikassa. Urho nautti, kun sai touhuta vapaasti ulkona. Ja ah ne ihanat keinut... Vieraassa paikassa nukkuminen on ollu jännää, mutta silti uni sielläkin maistui. Otettiin Kurikasta mukaan täti immeinen, joka kyläili meillä 5 viikkoa. ❤️ Siihen viiden viikon pläjäykseen mahtu Urhon poliklinikka käyntejä. Neuvolaa, sydänasemalla käyntiä, fyssarin loppumista, puistoilua ja kaikkea jännää! Urhosta ehkä kivointa oli käydä touhutalossa riehumassa. Voi sitä riemun määrää ❤️ Yksi yökyläily reissukin tehtiin kummituksen luokse. ❤️ Mitähän muuta? Syyskuunalussa saatiin vihdoin vahvistettua Urhon kaste. Paljon ihania rakkaita ihmisiä paikalla, merkitsi minulle paljon ❤️ Urho on oppinut kiipeilemään ja kävelee tukia pitkin. Tuo mies ei ole hetkeäkään paikallaan, edes nukkuessaan. Hulinaa

Ihanaa, kun on perjantai ja näillä näkymin vapaa viikonloppu. Tai no vapaa ja vapaa, mä käytän kaiken mahdollisen vapaan ajan kämpän siivoukseen. Tää on ihan kamala pommi koko kämppä! On ollu sellasta hulinaa koko viikko ja välillä sitä tajuaa, että ite ei oikeesti voi hyvin, mutta eteenpäin on vaan mentävä. Ei oo vaihtoehtoja. Tällä viikolla ollaan Urhon kanssa oltu isovanhempien luona kylässä ja nähty isoisovanhempia. (Urhon). Käyty kavereiden luona grillaamassa ja pelaamassa skippoa. :) Urhon fysioterapeutti on käyny pari kertaa, perhetyö on käyny kyläilemässä. Käyty äireen (mun) diabetespolilla, ukko pääs ekaa kertaa hierojalle. Ollaan nähty kaks Urhon kummitätiä. Äiti on käyny psykalla, Urholla on ollu labrat jne. Koko viikossa parasta on se, että Urho on ollu terveenä ja ollaan nähty Urhon kummitätskät. Urho on jaksanut paljon paremmin.  :) Ihanaa, kun alkaa viikonloppu ni isäpappa on kotona meidän kanssa, Urhokin kiittää ❤

Kuntoutus viikko Mikkelissä on ohi!  Ollu mieletön viikko ❤ Maanantaina klo 10 alkoi päivä Mikkelissä. Meillä meidän tuurilla alku ei ollu niin hyvä, kun olisi voinut olla. Ensinnäkin ei saatu huonetta, kun edelliset oli vielä siellä. Sitten saatiin tietää, että meidän huoneessa ei ole edes sitä jääkaappia mikä luvattiin. Ja meille se yllättäen oli hyvin tärkeä osuus, koska Urholla on sellaisia lääkkeitä mitkä vaatii jääkaappi säilytyksen. Puhuttiin asiasta yhdelle kurssin pitäjälle. Hän soitti respaan ja meille luvattiin jääkaappi. Kahden aikaa päästiin muuttamaan huoneeseen. Kun päästiin huoneeseen oltiin ihan puulla päähän lyötyjä. Huone oli todella pieni. Huoneeseen oli tungettu lapsen matkasänky ja se vei tilaa paljon. Ja, kun Urholla on happea, saturaatiomittaria, spiralaitetta yms. Niin tilaa ei juuri jäänyt. Yöllä meiltä meinasi loppua happi ja taas ohjaajan juttusille. Meille järjesty huomattavasti tilavampi asuinpaikka! ❤ Ennen uuteen asuntoon muuttoa käytiin tapaamassa psy

Kyllä se suurin onni on, kun saa olla rakkaiden kanssa, toki onni on myös joskus olla ilman 💕 Keskiviikkona rakas ystävä ja kummityttö tuli kyläilemään. Eipä me kauaa meillä viihdytty, kun lähdettiin etsimään kaupoista turvaistuinta. Ei muuten ollu helppoa. Cittarissa se ei kuulunu valikoimaan. Prismassa oli sairaan kallista. Biltemassa oli vaan kaukalomallinen. Noo Kaheltiin netistä ja päätettiin käydä piipahtamassa mun vanhemmilla näyttämässä Urhon lääkitys, kun Urho menee heille yökylään. Ja saatiin me tietysti kaffet ja jätskit :) Sieltä lähdettiin vauvatalo Johannaan mistä löydettiin, kuin löydettiinkin turvaistuin. Ennen, kun lähdettiin ajelee meille päin niin haettiin ruoka mäkkäristä. Njam! ❤ Hetken aikaa vielä jutskailtiin kotosalla ja sitten rakkaat lähtikin kotiin ❤ Illalla nautittiinkin Jonin kanssa illasta. Touhuttiin Urhon kanssa ja oltiin. Rauhallinen, ihana perheilta ❤ Torstaina lähdettiin Urhon kanssa kontrolliin. Atelektaasi oli lähtenyt liikkeelle. Jumppaa edel

Viikko on vierähtänyt nopeasti ja, vaikka jokaisena päivänä ei ole sää suosinut niin silti on ollut ihanaa ❤ Maanantaina oltiin tosiaan Urhon kanssa vähän reissaamassa. Koko päivähän siellä meni, mutta se oli sen arvoista. Saatiin nauttia ihanien ihmisten seurasta. Seuraavat päivät pääosin menikin Urhon kummitädin luona. Tiistaina ukko oli vapaalla ja mä pääsin yksin lähtemään rakkaan luokse. Piti vähän siivota ja laittaa paikat järjestykseen. Saatiin me sentään jotain aikaiseksi, vaikka se ei ihan joka hetki siltä tuntunutkaan. Tai näyttänyt. Suurin osa ajasta meni ehkä siihen, että mietittiin mitä tehdään ja minne kaikki tavarat laitetaan. Onneks nää tuumailut vie vaan pienen osan ajasta. ;) samalla kuuntelin rakkaan asioita mitkä hänen mieltään paino. Onneks mustakin voi olla apua! :) Keskiviikkona lähdettiin Urhon kanssa käymään lastenklinikalla. Ensin otettiin keuhkokuvat ja sitten saturaatiot. Saturaatiot näytti hyvältä. Sen jälkeen tapasimme Urhon lääkärin. Keuhkoista löyty

Tässä on tullut elettyä henkisesti aika rankkoja aikoja, kun ukko on ollut paljon töissä. Se ei ole mitenkään helppoa ja muutenkin on ollut enemmän väsymystä havaittavissa. Jotkut ajattelee, että tää on turhaa valittamista, mutta ehei :) Nyt kuitenkin haluan panostaa mahtavaan juttuun tän tekstin! Mä en oo nähnyt noin 10 kuukauteen mun "siskoja" enkä "äitiä" ( lainausmerkeissä, koska eij oo biologisia :D ). Tehtiin äireelle peni ylläri, ihme ettei saanu selville. Mee lähetiin Urhon kans ajelee äireen luo, joskus kuuren aikaa aamulla ja häen luonaan oltiin  kympin aikaa. Nähtii sisko ja sen kumppani ja aateltiin käydä paheilla ja mennä sit äireen tykö. Eikös se äireen peijjooni ollunna ulkona. Mei lährettiin äkkiä piiloon. Voi luoja sitä ilmettä, kun äiree meitit huomas :) Me Urhon kans vietiin piäni tuliainen, mutta eihän hää sitä siin mein aikana suostunu kahtoo. Tai oikeestaan lukee. Täytyy muistaa kysyy, että miten lukemisen kans kävi :D Juteltiin ja oleiltii

Tästä onkin hetki, kun olen tänne kirjoittanut. Urhon sairastelu kesti pitkät kolme viikkoa. Se oli kyllä sellaista tuskaa, ettei mitään rajaa. Urho oli 6 yötä sairaalassa. Kuume, kun saatiin kuriin niin oltiin osastolla, kun keuhkot vinku. No eihän se nyt perjaatteessa haitannut olemista ja eloa. Urholle annettiin lisää ventolinea. No ventolinen ansiosta vinkuminen keuhkoissa loppu. No sitten se taas alkoi uudestaan, kun ventoline määrä laskettiin kotiannoksiin. Ihan uskomatonta edes takas seilailua. Kotiutuspäivänä juuri ennen kotiin lähtöä Urho päätti oksentaa. Hoitaja sano meille, ettei osastolla ole mahatautia liikkeellä. Voihan se totta toki ollakin. Urho toki oksensi kolmena päivänä peräkkäin ja maha oli muutenkin sekasin. Kyllähän me vanhemmatkin sitten se mahataudin perkele saatiin. Mutta onneks siitä selvittiin pienin avuin. Tai no miten senkin ottaa. Isännys joutu yhtenä päivänä lähtee hakee Helsingistä Urholle lääkkeitä ja mä olin ihan hukassa, kun olin yksin. Oli pakko s

Tänään on tullu mietittyä paljon asioita, mutta siis pääasiassa ne ajatukset mitä mielessä on ollu on kyllä vahvasti ollu Urhossa.  3.4 illalla Urholle nous kuume. Yöllä jouduttiin antamaan särkylääkettä se viimeinenkin vuorokausi annos. 4.4 päätettiin, että on pakko lähteä sairaalaan, kun kuume oli tasan 39. Emme siis tässä vaiheessa olleet saaneet lupaa antaa Urholle buranaa. Osastolla kuume oli jo 39,9. Urholta otettiin labroja ja tehtiin sydämen ultraa yms. Ultrassa todettiin kaiken olevan niinku pitääkin. Meidät lähetettiin kotiin. Oltiin Urhon kanssa sitten kotona sairastamassa. Tiistaina oli jo vähän kröhää, mutta ei kuulostanut pahalta. Torstaina ei enää kuumetta ollut. Rauhallisesti mentiin nämä pari päivää, ilman suurempia ongelmia. Maanantaina aamulla tultiin sairaalaan neurologin tutkimuksiin, missä käytiin kehitystä läpi ja oli fyssaria ja puheterapeuttia. Maanantai- tiistai välisenä yönä Urholla nousi taas kuume. Yö meni valvoskellessa. Aamulla lähdettiin jaksolle

Ihanaa... Urhon olo alkaa olemaan parempi. Tänään on ollu kerran lämpöä, mutta muuten jätkä on ollut oma ihana itsensä <3 Tänään kieltojen myötä taisi suusta päästä vahingossa sana EI.. :) Vielä jätkä ollu aika väsynyt, mutta pikku hiljaa tämä helpottaa! Urho jaksaa jo leikkiä ja touhuta. Millon hää on kadonnut olkkarista keittiöön leikkimään koiran vesikupilla tai millon on makkarissa tekemässä jotain aivan muuta. :) Nyt, kun Urho alkaa olemaan oma itsensä niin tää äiti on saanu jostain kammottavan räkiksen. Olo on, kuin olis rekan alle jääny... Mutta kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu! :) Tää mamma kävi passikuvassa, josko sitten pääsis ens kuussa laivalle! Oi ihanata! <3 äitin koko päivän vapaa <3

On ollu aikamoista tässä... Välillä on niin epäonnistunut olo ja asiaa ei yhtään auta kiukutteleva mies, joka ei löydä mitään positiivista vaan valittaa aivan kaikesta. Kai sitä äitikin joskus saa olla väsynyt? No mutta semmosta tää elämä on. Viimeviikolla juhlittiin äijää. Se oli ihan kivaa, kun meillä kävi vieraita. :) sukulaisia ja ihania ystäviä. Käytiin yhtenä päivänä leikkimässä kaverin lasten kanssa ja tietysti me aikuiset keskusteltiin kaikennäköisistä asioista. Lauantaina me kätiin autokaupoilla. Saatiin rellu jätettyä vaihdossa ja ostettiin pösönpösönen tilalle. Ihana pikku farmari <3 tekee kutaa ku sai tutumman tuntusen auton alle :) Sunnuntaina alko Urho sitten sairastaa... Maanantaina menikin päivä sairaalassa, kun piti mennä näyttää poitsuu, kun kuume oli 39. Sairaalassa se oli 39,9. Hivenen jätkää koeteltu. Tänään jo onneks menee paremmin. Kuumetta ei särkylääkkeiden ansiosta enää ole. Mutta lisäksi on tullu yskän paholainen... Mutta tästä kyllä selvitään :) Tän

Huh mikä viikko, tuntuu ettei hetkeksikään ole ehtinyt pysähtymään, vaikka onhan tässä oikeesti myös luppoaikaakin ollut. Maanantaina olin omaishoitajien seminaarissa. Oli tavallaan ihan mielenkiintosta, mutta harmi et aiheet on pitkälti ikäihmisiin liittyviä. Dementiaan yms. Ei kyllä puhuttu lapsista mitään, ihan ku ei olis olemassakaan lasten omaishoitajia, vaikka niitä on tosi paljon. Onnistuin kyllä lähtemään tilaisuudesta ablodien saattelemana. Pitäisköhän joskus pitää naama värkki kiinni? Eräs henkilö alko kyseenalaistamaan sitä miksei ikänsä veroja maksaneella ole huokeampaa/ ilmaista hoitoa ikäihmisille. Ku ikäihmiset ei kuulemma saa vastinetta maksamilleen veroille. Minä kiltisti totesin asiaan, että ilman veronmaksajia poikani ei olisi hengissä tai eläisin loppu elämäni velkahelvetissä. Ja poliklinikka maksut olis paljon kalliimpia. Mitä tulee sitten kaikkiin lääkkeisiin ynnä muihin. Eikö me siis saada mitään, kun maksetaan veroja? Kiitin osaltani kiltisti kaikkia, jotka on

Onpahan ollu viikko. Nyt on veto aivan loppu. Kai se johtuu siitä itsensä tsemppaamisesta jotta jaksaa päivästä toiseen. Maanantai oli sellainen pahin painajainen aikoihin päivä, onneks siis Urho on kunnossa, ei siis liity häneen mitenkään. Miehen työkuviot aiheutti pään vaivaa, mutta asioilla on tapana järjestyä. :) Iltapäivällä mulla oli db poli. Hoitajan ja lääkärin ajat oli ihan ekstra lyhyet ja täytyy kyllä sanoa, että oon hyvin ihmeissäni. Toki tällä kertaa lääkäri oli semmonen, joka ei todellakaan tuntenut mua lainkaan niin ehkä tää pikainen käynti johtu siitä. Sen jälkeen mulla oli silmänpohjakuvaukset. Nekin meni yllättävän nopsaan. Ihan hämmästyin. Reissu oli pitkä joten olen kyllä hyvin onnellinen, että Urho jaksoi reissun ilman suurempia kitinöitä! Mahtava suoritus 💕kotiin päin, kun lähdettiin käytiin kaupassa ja hakemassa mäkkisafkaa... Palkkioks ostin Urholle pirtelön sillä ajatuksella, että saa nyt nauttia, kun tykkää pirtelöstä. Pyh ja pah... Jätkä oli sitä mieltä

Eilen tultiin taas perinteisesti joka kuiselle Helsingin reissulle. Urho, kun on oppinu konttaamaan niin ei hää sängyssä taho viihtyä. Päivä oli yhtä hulinaa. Sairaalaan tullessa alotettiin painolla ja pituudella. Sen jälkeen Urho söi maittavan aamupalan. Aamupalan jälkeen (muistaakseni) keuhkokuviin. Keuhkokuvien jälkeen simdaksin alotus. Urhoa hivenen harmitti, kun ei voinu tehdä just sitä mitä olis halunnut. Lääkäri kävi tutkimassa kaikki maholliset jutut. Käytiin lääkepumppua mukana raahaten muskarissa ja kyllä jätkä tykkäs ❤ Sitten saatiinkin leikkiä leluilla ja katella telkkaria. Urho jakso yllättävän hyvin leikkiä, vaikka ei päässy huoneesta mihinkään, eikä sängystä. (paitsi syliin). Urho otti pienet nokoset ennen iltaruokaa. Ruoka olikin hyvän makuista. Ruoan jälkeen sylittelyä ja leikkimistä. Alettiin siinä kahdeksan aikaa nukuttelemaan Urhoa ja yhdeksän aikaa Urhon rauhotuttua lähdettiin ajamaan kotiin. Keskiviikko aamuna oltiin puoli yhdeksän aikaa sairaalalla. Urho

Tässä on tapahtunut kaikenlaista. Mulla oli 2.3 hoitoneuvottelu! Sain kyllä yllättyä positiivisesti. Lääkäri oli todella mukava ja vaikutti siltä, että hän tiesi mistä puhui ja vaikutti siltä, että kyllä minusta välitetään sairaan lapsen äitinä, ihmisenä, juuri sellaisena kuin olen. Nyt on lähtenyt vireille se, että saatais tänne kotiin vähän apua, esimerkiksi jos mun täytyy lähteä omalle lääkäri käynnille, ettei aina tarvitse ottaa Urhoa mukaan. Toki en tarkoita, ettenkö haluis ottaa, mutta joskus on rassaavaa pukea toinen joka ikiseen menoon mukaan... Ihan siis Urhoa ajatellen... Torstaina saatiin nauttia Urhon kanssa kotipäivästä. Toki fyssari kävi aamusta jumppaamassa ja sitten käytiin ulkoilemassa. Mutta saatiin olla yhessä ja nauttia elämästä. Se oli ihanaa. Syödä rauhassa ja leikkiä ilman mitään kiirettä. Parasta kuitenkin oli yhteiset päikkärit ja illalla saunassa käynti.  Urhon hoitotoimenpiteiden jälkeen päästiin koko sakki hyvissä ajoin maate. Lauantaina lähdettiin aamuh

Tänään on ollu hyvä päivä. Käytiin koirien ja Urhon kanssa n. 3km lenkillä. Koirat ainakin tuli väsytettyä. Urho on ollut hyvin ihana pieni hymypoika. Ruoka on maistunut ihan hyvin, mikä on aivan loistavaa! :) Urholla oli tänään fysioterapia. Nyt Urho on alkanu näyttämään vanhoja oppimiaan asioita. Mahti juttu! Mutta vois näyttää myös näitä uusia juttuja. Käytiin koko perheen voimin Helsingissä hakemassa Urholle lääkettä. Miäs kysy multa, että mikä sulla on, kun oot niin kiukkunen? Jännä. En mä tiedä mikä mulla on... Oon miettiny pääni puhki, että miksiköhän... Ku kieltämättä, näitä asioita pohtiessa on huomannut pientä kiukkua.... Aiheuttaako sen väsymys? Vai mikä ihme mulla mahtaa olla? En yhtään tajua... Toivottavasti huomenna on parempi päivä, meillä kaikilla 💕

Tää aamu oli niin mahtava. Koirat oli rauhallisia ja Urho oli iloinen. Aurinkokin paisto. 🌞 Urho söi aamupalaa huikeat 70g ja maitoa 20 milliä. Se on Urholle hyvä saavutus 💕 Aamupalan ja aamutoimien jälkeen lähdettiin nauttimaan auringon paisteesta lenkkeilyn merkeissä. Käveltiin n. 4km lenkki Urhon ja koirien kanssa. Juttelin loppulenkistä ja kotona ollessa kaverin kanssa puhelimessa. Hää tarvi vähän apua, joten mä pakkasin Urhon tavarat ja Urhon vaunuihin ja kävelin hakemaan auton miehen työpaikalta. Siitä tuli toiset 4km. Eikun nokka kohti kaveria. Siellä sitten jubailtiin ja syötiin. Urho söi taas jonkun about 60g ja joi maitoa about 20 milliä. Äitin ihanuus ❤ Nyt on saunassa käyty ja jalat huutaa halleluujaa!

Perjantai: Ihana herätä siihen, että meillä on koko kopla kotona. Koirat kuorsas jaloissa, Urho makas mun vieressä ja Joni oli Urhon vieressä 💕 aivan paras juttu! Tehtiin aamupala, syötiin ja hoidettiin aamutoimet. Sitten aloimme valmistautua päivän kuvioihin. Lähdettiin ajamaan isomummun ja isoenon luokse. Urho oli koko reissun tosi hyvällä tuulella. Vähän ujosteli isoenoa, mutta muuten ukkelilla oli korvasta korvaan hymy :) ja naurua piisasi. Äitin hurmuri 💖 Kotiin päin suunnatessa käytiin kaupassa. Urho on jotenkin aina tykänny kauppareissuista ja nytkin oli kivaa 💕 Kun päästiin kotiin niin vähän harmitti, mutta se harmitus meni nopeesti ohi- tais jäädä unet kesken. Päätettiin mennä ihmisten aikaa saunaan. Voi mikä onnen päivä se Urholle oli 💖 Perus lääkehoidolliset jutut saunan jälkeen ja sitten päästiinkin leikkimään. Urho antoi tänään kyllä sellaiset näytteet siitä, että hänen kanssaan ei voi olla kuin onnellinen 💕 vaikkakin kyllä hää välillä keksii kaikennäköistä kenk

Viime päivinä on tullu juteltua monien ihmisten kanssa siitä, kun seinät kaatuu niskaan ja ahdistaa. Yks hyvä ystävä sano, että oon eläny viimeisen vuoden Urhon kautta ja nyt on ollut aikaa keskittyä myös itseeni, joten kaikki se kerääntynyt ahdistus ja paha olo näkyy paremmin. Onneks asiat on oikeesti käsiteltävissä, kun siihen saa aikaa ja ennen kaikkea apua! :) Mulla on niin ihana poika, joka saa mut aamulla nousee sängystä ylös, mulla on poika joka saa mut leikkimään hänen kanssaan. Mulla on niin ihana poika, jonka kanssa hoidetaan yhdessä arjen askareet. Mulla on poika, joka saa mut nauramaan hassuilla jutuillaan ja iloitsemaan Urhon onnistumisista täysillä. Mutta sitten olen minä.. Minä, jonka pitäisi nousta sängystä, koska haluan sitä, minä jonka pitäisi tehdä asioita myös itsensä takia, minä jonka pitäisi nauttia elämästä omana itsenäni. Ei lapseni kautta. Miten se mahtaa käytännössä onnistua? Sitä en tiedä enkä aijo sitä myöskään stressata. Jonain päivänä perheessä on Urho,

Miten näitä kaikkia asioita käsittelis? Jokainen hetki on arvokas, mutta kuitenkin rankka. Eilen tavattiin Urhon lääkäri ja mä arvostan suunnattomasti häntä. Mä oon ihan ok sen kanssa, että meille tulee happirikastin, mutta mä en tahdo päästä sinuiksi sen kanssa, että Urho joutuu taas katetrointiin. Jotenkin se, että aina on käyny jotain siinä yhteydessä, että mulla ei oo hirmu hyvää luottoa siitä, että asiat menis putkeen. Toki toivon suunnattomasti, tuo jännä ahdistus asian tiimoilta häiritsee. Saako tällaiset asiat ahistaa ja harmittaa?

Oli hyvin mielenkiintoista nukkua lastenklinikalla. Urho nukahti suhteellisen hyvin siinä yhdeksän jälkeen. No eikös Urhon vieruskaveri sitten alkanut huutaa. Hänet siirrettiin puolenyön jälkeen toiseen huoneeseen, kun Urho alkoi reagoida huutoon. Sen jälkeen Urho nukkuikin jotenkin tosi levottoman oloisesti. Ähellystä ja kovaa huokailua. Hieman neljän jälkeen tapahtui jippii efekti ja yllättäen Urho päätti, että nyt onkin hyvä aika herätä. Ja äiti oli toista mieltä. Ei ihan vielä. Yritin saada Urhoa nukkumaan ja lopulta hän nukahti puoli seitsemän, kun maidot saatiin loppumaan. Ja seitsemältä "hyvää huomenta äiti!" näin yllättäen. Eikun aamu toimiin. Vähän Urho oli väsyneen oloinen, mutta jaksoi hyvin. Söi hieman puuroa aamusta ja alkoi 11 aikaa nukkumaan päiväunia. Urho leikki hienosti leluilla ja leikki mallia, kun sovitettiin ihania uusia vaatteita. Kolmen jälkeen päästiin onnellisina lähtemään kotia kohti. **************************************** Aamulla meitä kävi

Ruokatauon ja tauon jälkeen menin takaisin Urhon luo. Yllättäen lapseni itki itkemistään. Syy tähän oli toisessa huoneessa itkevä vauva. Se on se myötätunto itku. Teki hivenen pahaa, kun toiselle tuli niin pahamieli pienen vauvan itkusta. Onneksi se kuitenkin helpotti, kun äiti tuli ja otti toisen syliin. Urho oli hetken mielissään sylissä olosta. Sen jälkeen ruvettiin joka päiväsiin juttuihin. Spira oli kiva ja naurettava juttu, kun se oli erilainen maski osuudeltaan, kuin kotona. Spirojen jälkeen syötiin melkein pieni purkillinen kokonaan sosetta. Hivenen sinne jäi, mutta hoitaja arvioi 100grammaa (vai mitä se nyt oli) mikä on Urholle huisin hyvä määrä :) Ruokailun jälkeen laitettiin maito tippumaan ja samalla leikittiin. Voi vitsi, kun nuo äänekkäät lelut on kivoja 😂 Urho oli hirmuisen onnellinen hymyistä ja nauruista päätellen. Maidon jälkeen tehtiin iltatoimet ja leikkien sekä jutskailujen saattelemana valmistauduttiin nukkumaan. Rankan päivän jälkeen Urho nukahti 25 vaille

Huonosti nukuttu yö takana. Urho oli jotenkin levoton. Aamumaitojen (klo 6:00) jälkeen otin Urhon viereeni, jotta saatais edes vähän vielä nukkua. Noh hetken hyörittyään Urho päätti oksentaa mun sänkyyni, jippii!!! No eihän sille toki voi mitään ja eikun vähän siivousta ja peitto takasin korville. Nukuttiin sitten vähän yli kahdeksaan ja noustiin ylös. Urho leikki ja katseli piirettyjä siihen asti, että tehtiin koirien kanssa pieni vaunulenkki. Vaunuista kuulu kova kälätys koko matkan :D 10:30 suunnilleen lähdettiin taksilla kohti Helsinkiä. Matkalla Urho jaksoi pitkään katsella maisemia kunnes uni vei voiton ja Urho nukkuikin melkein sairaalalle asti. Sairaalaan tultuamme Urho katto ympärilleen ja hihkas innoissaan, voisin kuvitella, että ajatus oli jotain sen suuntaista kuin täällä taas! <3 Urho nautti, kun äiti jaksoi sylitellä pidemän aikaa ennen, kuin laittoi istumaan sängylle. Onnellinen poika. Sitten alkoikin päivän tohinat mitkä ei ollu yhtään kivoja, ei sitten alkuunka

Aamulla Urho päätti, että tänään ei todellakaan nukuta enää. Otin sitten 6:45 Urhon viereeni ja yllätyksekseni Urho torkkui siinä johonkin kahdeksaan asti. Sitten leikittiin ja otettiin aamuspirat. Eli tavallaan noustiin vasta yhdeksältä ylös asti. Teki tälle äidille ihan hyvää saada vähän torkkua. Tuntuu, että veto on ihan veks, kun kaikkeen mitä teet on aikataulu ja suhteellisen tarkka sellainen. Huoh... Sitten mentiin Urhon kanssa hetkeksi touhuamaan matolle. Leikkien jälkeen annoin Urholle loput aamulääkkeet ja maidon. Maidon jälkeen taas vähän leikittiin ja Urho jaksoi leikkiä sen aikaa, että äiti sai soitettua puhelun ja vastattua toiseen puheluun. On hirmuisen voimauttavaa puhua puhelimessa ystävien kanssa niin Urhosta, kuin ihan jokaisesta arkipäivän asiasta tai jaaritella ihan muuten vaan kaikennäköistä mukavaa. :) Sen jälkeen meille tuli fyssari ja sijaisfyssari. (sijaistaa Urhon oman fyssarin lomia näin aluksi ainakin :)). Urholla oli ilmeisesti järkyttävä väsymys, koska

Tässä on vierähtänyt melkein kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut yhtään mitään,mutta aina ei vain ehdi ja jaksa. Me asusteltiin ihanassa omakotitalossa, kun kotiuduttiin, mutta tilanpuutteen vuoksi oli pakko muuttaa isompaan asuntoon. Muutettiin kaksioon 65 neliöiseen. Kun tämä on suunniteltu oikein niin tilaakin on enemmän. Meillä on kirjaimellisesti nyt keittiö, makuuhuone, olohuone, wc ja sauna+kylppäri. Helpottaa elämää huomattavasti. Onhan tää ihan luksusta, mutta en mä oikein sopeudu tänne "keskusta" alueelle. Pikku hiljaa, pikku hiljaa.. Me päästään vaunuilemaan ja ihanille lenkeille, mitkä ei tympäse kun maisemat ei vaihdu. Täällä on silleen ees vähän nähtävää. Ei pelkkiä puita. Urholla alko fysioterapia pyörimään, kun päästiin asettumaan. Viikot näyttää uhkaavan täysiltä koko ajan. Urho on kehittynyt huimaa vauhtia tässä viime aikoina. Eilen illalla Urho päätti tehä yllätyksen ja näytti miten noustaan itse istumaan. Täytynee laskea pinniksen pohjaa hi

Uuden vuoden aattona oli kädet täynnä töitä. Tehtiin kakkua ja pikkusuolasta tai oikeastaan Urhon isä ja mummu teki. Kaikki piti saada valmiiksi ennen kello kahta. Kahdelta alkoi porukkaa tulemaan. Urholle tuli yllättävän paljon vieraita juhlimaan lyhyestä varoitusajasta huolimatta. Tottahan toki kaikki halusivat juhlia Urhon 1- vuotis syntymäpäivää. Urho sai paljon ihania lahjoja ja pääsi halukkaiden syliin rupattelemaan. Urho pääsi isänsä kanssa avaamaan kakun, poika oli kieltämättä vähän ihmeissään. Juhlat sujuivat hyvin, kiitos kaikille! Meidän mennyt vuosi on ollut aika rankka ja siihen on mahtunut iloa, surua, itkua, naurua, pelkoa, ahdistusta ja kaikenlaisia tunnetiloja. On ollut tilanteita, kun usko on loppunut, tilanteita kun on halunnut luovuttaa, mutta nyt ollaan selvitty monesta ja nautitaan täysillä jokaisesta uudesta päivästä :) Toivotaan, että tulevana vuonna ei ainakaan asuta sairaalassa vaan päästäisi vähän vapaammin elämään tätä elämää. Hyvää ja antoisaa alkanu

Viimeksi kirjoitin trakarin poisto yrityksestä ja siitä, kuinka se ei onnistunut. Leikkauksesta, jonka piti tosiaan olla keskiviikko päivä, mutta se olikin sitten yllättäen perjantai. Yhden aikaa Urho lähti sitten operaatioon. Leikkaus tehtiin ilman mitään komplikaatioita. Perjantaista maanantaihin Urho oli hengityskoneessa. Maanantaina cpappiin ja tiistai aamuna happiviiksille ja teholta osastolle. Urho toipui viikon verran, jonka jälkeen päästiin kahdeksi yöksi kotilomille. Kaksi viikkoa operaation jälkeen päästiin/ jouduttiin kotisairaalaan. Siellä olimme 5 päivää ja ai hitto, kun meinasi hermot mennä. Hoitajat kuvitteli etten osaa hoitaa edes omaa lastani. Meinasi niin napsahtaa päässä. Kotiutus koitti. Kotona olo on ollut mahtavaa. Toki uuden totuttelua, mutta niin ihanaa aikaa! Kotiutuksesta pari päivää, käytiin hakee Urholle rsv rokote, seuraavalla viikolla oli kontrolli. Sitten vietimme rauhallisen Joulun isomummua moikkaillen, Joulupukkia nähden ja isovanhempien seurassa.