Tässä on tapahtunut kaikenlaista. Mulla oli 2.3 hoitoneuvottelu! Sain kyllä yllättyä positiivisesti. Lääkäri oli todella mukava ja vaikutti siltä, että hän tiesi mistä puhui ja vaikutti siltä, että kyllä minusta välitetään sairaan lapsen äitinä, ihmisenä, juuri sellaisena kuin olen.
Nyt on lähtenyt vireille se, että saatais tänne kotiin vähän apua, esimerkiksi jos mun täytyy lähteä omalle lääkäri käynnille, ettei aina tarvitse ottaa Urhoa mukaan. Toki en tarkoita, ettenkö haluis ottaa, mutta joskus on rassaavaa pukea toinen joka ikiseen menoon mukaan... Ihan siis Urhoa ajatellen...
Torstaina saatiin nauttia Urhon kanssa kotipäivästä. Toki fyssari kävi aamusta jumppaamassa ja sitten käytiin ulkoilemassa. Mutta saatiin olla yhessä ja nauttia elämästä. Se oli ihanaa. Syödä rauhassa ja leikkiä ilman mitään kiirettä. Parasta kuitenkin oli yhteiset päikkärit ja illalla saunassa käynti.
Urhon hoitotoimenpiteiden jälkeen päästiin koko sakki hyvissä ajoin maate.
Lauantaina lähdettiin aamuhössötysten jälkeen viettämään päivää mummulaan. Urho oli onnessaan, kun pääsi leikkimään vaarin kanssa ja mummu näytti jonkun todella hauskan video pätkän, kun jätkää nauratti ja paljon... Vierailun jälkeen käytiin kaupoilla.
Sunnuntaina oltiin ystäväperheen luona kylässä. Ensin jäbä oli ihan hämillään, että mihin me nyt oikein tultiin. Sitten oltiin niin onnellisia, kun Urho sai isommista lapsista leikkiseuraa. Oli ihana nähdä miten kouluikäset lapset jakso leikkiä Urhon kanssa, vaikka toisella on enemmän ne vauvojen leikit, tietysti. Äidin mieltä lämmittää, kun näkee pienen pojan onnen. Usean hetken jälkeen Urho uskalsi vähän lähteä konttaamaan vieraassa ilmapiirissä. Harmiksemme Urholle tuli kiukku ja piti lähteä kotiin.
Otettiin Urhon kanssa semmoset tunnin päikkärit vierekkäin. Koiruus tuli ja herätti jätkän pätkän, mutta ei se mitään.
Ilta me leikittiin ja touhuiltiin kaikenlaista koko perhe paholainen.
Maanantaina käytiin Urhon kanssa mun luokkakaverin ja hyvän ystävän luona, kun ne sitten asuukin tossa ihan meidän vieressä. Oli mukavaa käydä kyläilemässä pitkästä aikaa. Saatiin parannettua maailmaa. Urho oli taas ihmeissään vieraista ihmisistä ja asunnosta,mutta sopeutu yllättävän nopeesti. Tultiin ruokailemaan kotiin ja Urho nukku suht hyvät päikkärit. Illalla, kun isännys pääs töistä kotiin niin lähdettiin serkkulikan synttäreille. Ja jottei elämä olis liian vaikeeta niin kotiin tultuamme ja Urhon nukkumaanmeno aikaan jätkän saturaatiomittari lopetti toimintansa ja eiku puhelu Hämeenlinnaan, jotta saatais sieltä apua ja saatiinhan me :)
Yks yö ilman mittaria, siitä selvittiin, vaikka jännitti pirusti.
Tiistai aamuna tällä mammalla oli labrat. Noh sinne sitten huonosti nukutun yön jälkeen. Sieltä sitten suoraan Hämeenlinnaan hakee saturaatiomittari lainaksi. Eli onneks ei tullu liian suurta paniikkia. :)
Tiistai ilta me vaan oltiin ja nautittiin rauhasta ja yhdessä olosta, kunnes fyssari tuli. Urho suostui näyttämään konttaamisen taitonsa! Jes! Nyt äitiäkin taas uskotaan :D
Keskiviikko oli sitten sellainen jännä päivä äidille. Urhon isovanhemmat tuli päivällä hoitamaan Urhoa tänne, kun tää äiti lähti omaishoitajien kurssille. Äitiä jännitti vissiin enemmän, kuin ketään muuta. Urho oli saanut paljon ihanaa aikaa. Isovanhemmat oli vieny Urhon 1,5 tunnin vaunulenkille. Sitten ne oli tullu kotiin leikkimään. :)
Äiti taas sai oppia vähän uutta! Ihan mahtavaa!
Torstai oli lepopäivä. Me vaan oltiin ja otettiin rennosti. Ihanaa vaan olla!
Perjantaina eli tänään oli äitin terapia käynti. Muuten ollaan nautittu yhdessä olemisesta ja tekemisestä. 😍
Tällä äidillä on muuten paras terapeutti ❤
Kommentit
Lähetä kommentti