Niin se viikonloppu vain meni.
Lauantaina aamusta Urholla kävi vieraita. Rasmus oli niin iloinen ja halusi taputtaa ja silittää Urhoa. Sitten muutettiin Urhon kanssa uuteen huoneeseen. Oli ihan kummalista, kun saatiin olla ihan keskenämme. Mutta toisaalta samalla myös hivenen vaikeaa. Kun ei kehdannu kokoaikaa soitella hoitajaa paikalle, vaikkakin Urholla onkin ihan oma hoitaja.
Urhon mielipide, kun äiti lähti illalliselle...
Illasta lähdin kaverin kyydillä kotiin, mentiin Urhon isän kanssa kyläillalliselle, joka vuotinen perinne. Ihan mahtavaa päästä syömään hyvin järjestetyille illallisille. Siellä oli hyvää ruokaa. live esiintymisiä ja mikä parasta hyvä meininki.
Illalla lähdettiin takaisin Helsinkiin.
Sunnuntai aamuna oli Urhon kylpypäivä ja oltiinkin jo puoli yhdeksältä sairaalassa kylvettelemässä poitsua. Oli kyllä ihan mieletön päivä :)
Leikittiin vähän leikkimatolla ja touhuttiin kaikenlaista. Jossain vaiheessa me lähdettiin isännän kanssa syömään ja mä tulin mäkkitalolle nukkumaan ja pesemään pyykkiä. Sen jälkeen lähdin takaisin sairaalalle. Siellä jaksoi pienien unien jälkeen hieman paremmin.
Urho oppi yhdeltä mahtavalta hoitajalta, että nauraessa voi siristellä silmiä. Nyt sitten minimies siristelee silmiä, kun naureskelee.
Urho leikkimatolla, saamassa spiraa.
Maanantaina Urho oli hyvällä tuulella, kun menin paikalle. Jaksoi monta hetkeä leikkiä ja touhuta. Nukkui myös paljon päikkäreitä, Käytiin Urhon kanssa keuhkokuvissa, mitkä mitä ilmeisemmin olivat kunnossa, tai ei ainakaan lääkäri tullut sanomaan, että niissä olisi jotain vikaa ollut. Sen jälkeen ehdittiin pieni hetki olemaan, kun tuli puheterapeutti paikalle.
Käytiin läpi miten isoja taikka pieniä määriä Urho on syönyt päivän aikana. Terapeutti oli ihan tyytyväinen saavutuksesta.
Kokeiltiin syömistä. Sehän on ihan mukavaa, kun saa ruokaa, normaalisti. Urho ei ole asista täysin samaa mieltä, mutta kuitenkin jaksaa yrittää.
Nyt Urho on oppinut, että lusikan voi laittaa kielen alle ja siitä yrittää ruokaa vähän lipoa. Kyllähän sitä menee, mutta näin äidin silmin se näyttää hivenen haastavalta.
Urho oli aiheuttanut hoitajille sydämen tykytyksiä. Mä kävin vähän safkaamassa niin Urho oli sillä välin päättänyt, että hän ei tarvitse enää trakaria. Oli repinyt sen irti, siinäpä vasta humu syntyi. Oli tehty elvytyshälytys ja hoitajat oli ihan pasmat sekasin, että mitäs nyt, kun ei Urho oo ikinä noin tehnyt. No hoitajat laitto trakarin paikalleen ja elvytysryhmää ei sitten tarvittu. Mutta oli kyllä aika mielenkiintoista, kun kuulin tästä taukoni jälkeen. Voi mun pientä höppänää <3
Illemmalla Urholle tuli Neela vieras käymään ja hetken päästä siitä kävin ostamassa Urholle hyppytuolin. Urho oli ihan ihmeissään, että mikä ihme tää on, mutta kun hiffas, niin viihtyi tosi hyvin.
Urho hyppytuolissaan <3
Hyppimisen ja leikkimisen jälkeen olikin nukkumaan meno aika. :)
Tiistaina eli tänään tämä äiti päätti lähteä sairaalalle jo seitsemäksi, koska Urholla oli operaatio päivä, mutta kuinka ollakkaan Urho pääsi operaatioon kahdeksan sijaan vasta puoliltapäivin.
Joskus yhdentoista aikaa Urhon kaveri Kasper tuli moikkaamaan. Oltiin siinä hetki ja sitten lähdettiin viemään Kasper omalla osastolle ja lähdettiin Kasperin äidin kanssa syömään.
Kun tulin syömästä Urho lähti operaatioon.
Yhden jälkeen sain puhelun,että Urhon trakarinvaihto meni hvyin ja Urho voi niin hyvin, että siirtyy osastolle, kunhan ensin katsotaan Urhon vointia.
Urho tuli kolmen aikaa osastolle ja oli hyvin väsynyt. Ja erittäin kiukkuinen. Pikkunen kiukkusi itsensä uneen ja äiti lähti väsyneenä, mutta onnellisena mäkkitalolle huilaamaan, jotta jasaa huomenna herätä aikaisin ja lähteä taas sairaalaan.
Btw. Taas sain huomata, kuinka vittumaisia lääkärit voi olla! Juttelisivat ensin keskenään ennen kuin tulee mulle kertomaan mitä EHKÄ tapahtuu!
Lauantaina aamusta Urholla kävi vieraita. Rasmus oli niin iloinen ja halusi taputtaa ja silittää Urhoa. Sitten muutettiin Urhon kanssa uuteen huoneeseen. Oli ihan kummalista, kun saatiin olla ihan keskenämme. Mutta toisaalta samalla myös hivenen vaikeaa. Kun ei kehdannu kokoaikaa soitella hoitajaa paikalle, vaikkakin Urholla onkin ihan oma hoitaja.
Illasta lähdin kaverin kyydillä kotiin, mentiin Urhon isän kanssa kyläillalliselle, joka vuotinen perinne. Ihan mahtavaa päästä syömään hyvin järjestetyille illallisille. Siellä oli hyvää ruokaa. live esiintymisiä ja mikä parasta hyvä meininki.
Illalla lähdettiin takaisin Helsinkiin.
Sunnuntai aamuna oli Urhon kylpypäivä ja oltiinkin jo puoli yhdeksältä sairaalassa kylvettelemässä poitsua. Oli kyllä ihan mieletön päivä :)
Leikittiin vähän leikkimatolla ja touhuttiin kaikenlaista. Jossain vaiheessa me lähdettiin isännän kanssa syömään ja mä tulin mäkkitalolle nukkumaan ja pesemään pyykkiä. Sen jälkeen lähdin takaisin sairaalalle. Siellä jaksoi pienien unien jälkeen hieman paremmin.
Urho oppi yhdeltä mahtavalta hoitajalta, että nauraessa voi siristellä silmiä. Nyt sitten minimies siristelee silmiä, kun naureskelee.
Maanantaina Urho oli hyvällä tuulella, kun menin paikalle. Jaksoi monta hetkeä leikkiä ja touhuta. Nukkui myös paljon päikkäreitä, Käytiin Urhon kanssa keuhkokuvissa, mitkä mitä ilmeisemmin olivat kunnossa, tai ei ainakaan lääkäri tullut sanomaan, että niissä olisi jotain vikaa ollut. Sen jälkeen ehdittiin pieni hetki olemaan, kun tuli puheterapeutti paikalle.
Käytiin läpi miten isoja taikka pieniä määriä Urho on syönyt päivän aikana. Terapeutti oli ihan tyytyväinen saavutuksesta.
Kokeiltiin syömistä. Sehän on ihan mukavaa, kun saa ruokaa, normaalisti. Urho ei ole asista täysin samaa mieltä, mutta kuitenkin jaksaa yrittää.
Nyt Urho on oppinut, että lusikan voi laittaa kielen alle ja siitä yrittää ruokaa vähän lipoa. Kyllähän sitä menee, mutta näin äidin silmin se näyttää hivenen haastavalta.
Urho oli aiheuttanut hoitajille sydämen tykytyksiä. Mä kävin vähän safkaamassa niin Urho oli sillä välin päättänyt, että hän ei tarvitse enää trakaria. Oli repinyt sen irti, siinäpä vasta humu syntyi. Oli tehty elvytyshälytys ja hoitajat oli ihan pasmat sekasin, että mitäs nyt, kun ei Urho oo ikinä noin tehnyt. No hoitajat laitto trakarin paikalleen ja elvytysryhmää ei sitten tarvittu. Mutta oli kyllä aika mielenkiintoista, kun kuulin tästä taukoni jälkeen. Voi mun pientä höppänää <3
Illemmalla Urholle tuli Neela vieras käymään ja hetken päästä siitä kävin ostamassa Urholle hyppytuolin. Urho oli ihan ihmeissään, että mikä ihme tää on, mutta kun hiffas, niin viihtyi tosi hyvin.
Hyppimisen ja leikkimisen jälkeen olikin nukkumaan meno aika. :)
Tiistaina eli tänään tämä äiti päätti lähteä sairaalalle jo seitsemäksi, koska Urholla oli operaatio päivä, mutta kuinka ollakkaan Urho pääsi operaatioon kahdeksan sijaan vasta puoliltapäivin.
Joskus yhdentoista aikaa Urhon kaveri Kasper tuli moikkaamaan. Oltiin siinä hetki ja sitten lähdettiin viemään Kasper omalla osastolle ja lähdettiin Kasperin äidin kanssa syömään.
Kun tulin syömästä Urho lähti operaatioon.
Yhden jälkeen sain puhelun,että Urhon trakarinvaihto meni hvyin ja Urho voi niin hyvin, että siirtyy osastolle, kunhan ensin katsotaan Urhon vointia.
Urho tuli kolmen aikaa osastolle ja oli hyvin väsynyt. Ja erittäin kiukkuinen. Pikkunen kiukkusi itsensä uneen ja äiti lähti väsyneenä, mutta onnellisena mäkkitalolle huilaamaan, jotta jasaa huomenna herätä aikaisin ja lähteä taas sairaalaan.
Btw. Taas sain huomata, kuinka vittumaisia lääkärit voi olla! Juttelisivat ensin keskenään ennen kuin tulee mulle kertomaan mitä EHKÄ tapahtuu!
Kommentit
Lähetä kommentti