Viime päivinä on tullu juteltua monien ihmisten kanssa siitä, kun seinät kaatuu niskaan ja ahdistaa. Yks hyvä ystävä sano, että oon eläny viimeisen vuoden Urhon kautta ja nyt on ollut aikaa keskittyä myös itseeni, joten kaikki se kerääntynyt ahdistus ja paha olo näkyy paremmin. Onneks asiat on oikeesti käsiteltävissä, kun siihen saa aikaa ja ennen kaikkea apua! :)
Mulla on niin ihana poika, joka saa mut aamulla nousee sängystä ylös, mulla on poika joka saa mut leikkimään hänen kanssaan. Mulla on niin ihana poika, jonka kanssa hoidetaan yhdessä arjen askareet. Mulla on poika, joka saa mut nauramaan hassuilla jutuillaan ja iloitsemaan Urhon onnistumisista täysillä. Mutta sitten olen minä..
Minä, jonka pitäisi nousta sängystä, koska haluan sitä, minä jonka pitäisi tehdä asioita myös itsensä takia, minä jonka pitäisi nauttia elämästä omana itsenäni. Ei lapseni kautta. Miten se mahtaa käytännössä onnistua? Sitä en tiedä enkä aijo sitä myöskään stressata. Jonain päivänä perheessä on Urho, äiti ja isä,eikä Urho ja isä jos näin voi sanoa tai jos tätä nyt voi ymmärtää, mitä tarkoitan.
Tänään Urholla oli fyssari ja kyllä saan olla pojasta ylpeä, toki fyssari ei ehkä oo ihan samaa mieltä mun kanssa, mutta Urho jaksoi näyttää todella monta kertaa, kuinka hän pääsee itse istuma- asentoon. Ainakaan siitä ei jäänyt epäselvyyttä!
Harmihan siinä oli se, että Urho ei suostunut tekemään mitään muuta.
Tää viikko on ollut kyllä kaikennäköistä täynnä.
Kaveri oli viikonloppuna yökylässä ja lähti mun ja Urhon kanssa ottamaan synagis pistoksen. Urholta otettiin pituus, joka oli huimat 73,6 cm ja paino oli noussu reiluun 9 kiloon! Mahtava juttu! Kaveri lähti kotio, kun mies tuli töistä, mutta teki tälle äidille hyvää saada seuraa! :)
Illalla tuli maailmanparas ystävä kaffille. Teki hyvää purnata maailman menosta ;) rakas oli tässä pari tuntia ja jo oli helpompi olla.
No tiistaina käytiin Urhon kanssa kävelyllä kylällä. Kateltiin muumeja, syötiin hyvin ja nautittiin toistemme seurasta. Urho oli ihan super onnellinen, kun äiti olla möllötti koko päivän Urhon kanssa tekemättä yhtään mitään ikävää. Illalla oli ihana pesupäivä, josta Urho nautti sydämensä kyllyydestä.
Keskiviikko lähti käyntiin suhteellisen pitkällä lenkillä. Aamupäivällä n. Klo 13 Urholle tuli kavereita leikkimään, äitin kummityttö ja äitin parasystävä. Vietettiin mukava päivä leikkien lasten kanssa ja siinä ohimennen suunnitellen kaikennäköstä pientä.
Torstaihin eli tähän päivään oli tosi vaikee herätä. Väsytti niin kovasti, mutta ei siinä voi muutakaan, kun toinen istuu sängyssä katsoo suoraan silmiin ja hihkuu onnesta
Aamu alkoi aamupalalla ja fysioterapialla. Sen jälkeen Urho nukahti 10:30 lattialle tyynynsä päälle ja eikö juuri sillon pidä lähteä koirien kanssa ulos. Eiku mukelo vaunuihin ja menoks.
Ulkoilun jälkeen autoon ja matka kohti psykaa alkoi.
Kotiin kun päästiin oli niin voimaton ja turhautunut fiilis, mutta se unohtui nopeasti, kun alettiin leikkimään Urhon kanssa :)
Kohta alkaa taas uudet metkut kun toi poika kehittyy hurjaa vauhtia.... Missä on äidin pikku vauva? 💖
Kommentit
Lähetä kommentti