Siirry pääsisältöön

Lastenklinikka ja simdaks lääke

Huonosti nukuttu yö takana. Urho oli jotenkin levoton. Aamumaitojen (klo 6:00) jälkeen otin Urhon viereeni, jotta saatais edes vähän vielä nukkua. Noh hetken hyörittyään Urho päätti oksentaa mun sänkyyni, jippii!!! No eihän sille toki voi mitään ja eikun vähän siivousta ja peitto takasin korville. Nukuttiin sitten vähän yli kahdeksaan ja noustiin ylös.

Urho leikki ja katseli piirettyjä siihen asti, että tehtiin koirien kanssa pieni vaunulenkki. Vaunuista kuulu kova kälätys koko matkan :D

10:30 suunnilleen lähdettiin taksilla kohti Helsinkiä. Matkalla Urho jaksoi pitkään katsella maisemia kunnes uni vei voiton ja Urho nukkuikin melkein sairaalalle asti.

Sairaalaan tultuamme Urho katto ympärilleen ja hihkas innoissaan, voisin kuvitella, että ajatus oli jotain sen suuntaista kuin täällä taas! <3
Urho nautti, kun äiti jaksoi sylitellä pidemän aikaa ennen, kuin laittoi istumaan sängylle. Onnellinen poika.

Sitten alkoikin päivän tohinat mitkä ei ollu yhtään kivoja, ei sitten alkuunkaan. Otettiin paino, jo siinä Urho oli sitä mieltä,että voihan hitto sentään. Sitten otettiin pituus ja johan se riemu ratkesi... Pyh. Kauhea huuohan siitä saatiinkin aikaiseksi. Urho oli viikko sitten 73,2cm ja tänään 69cm. Jännä kutistuminen tapahtunut 😂

Sitten aseteltiin verenpainemansetti, mikä oli tosi tylsä juttu! Aivan kamala jos Urholta kysytään. No sitten tuli ultra, voi mikä ikävyys ja se huudon määrä! Voi hyvänen aika sentään! No ultran jälkeen ne peijoonit halus ottaa vielä sydänkäyrän. Voi luoja mikä huuto.

Sitten helpotti, kun äiti otti syliin. Siinä oli hyvä olla. Vaunuihin pääseminenkin oli tosi kiva juttu. Mut se ei, että äiti päätti viedä toisen keuhkokuvaan. Voi mikä raivo alko uudestaan ja siitähän ei meinannut loppua tulla. On tää elämä sitten jännittävää etten sanoisi.

Keuhkokuvasta, kun tultiin ja saatiin rauha maahan niin eikö sieltä sitten tullu labrat. Suurin osa saatiin otettua klk:sta, mutta astruppi jouduttiin ottamaan sormenpäästä ja taas se huuto oli kammottavaa luokkaa. Sen jälkeen pääsikin ukkeli vähän hengähtämään.

Laitettiin simdaks menemään samaten maidot. Sitten ukkeli rauhoittui pötkölleen, mutta uni ei meinannut millään tulla. Äiti päätti lähteä itsekkäästi syömään ja pitämään vähän pidempää taukoa, kun nyt tuo pieni hurmuri nukkuu. <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sairaala arkea ja muuta pientä sen rinnalla.

Tässähän on näköjään ehtinyt melkein viikko vierähtämään edellisestä kirjoituksesta. Huh, olen tainnut olla hivenen väsynyt, kun olen tullut sairaalalta mäkkitalolle. Keskiviikkona meillä oli suhteellisen tavallisen tuntuinen päivä. Menin aamulla suhteellisen aikaisin Urhon luokse, koska Urholla oli kylpypäivä, Urho keksi miten saa vettä roiskittua joka paikkaan. Yllättäen lääkäreillä ei ollut meille mitään uutta kerrottavaa. Urho oli ihanan rauhallinen ja hyväntuulinen. Kävin ihanan tytön äidin kanssa ulkona syömässä ja nauttimassa ihanasta päivästä. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Sen jälkeen lähdin takaisin Urhon vierelle. Kävin toki ihaninen neitokaisten kanssa ulkona parantamassa maailmaa ja kahvilla tietenkin! Torstaina oli aika erilainen päivä etten sanoisi. Olin hivenen myöhemmin Urhon luona aamulla ja meninkin melkein suoraan siitä kaveria auttamaan, kun hänen poikansa oli labrassa. Tuli juotua kupilliset lämmintä ja juteltua niitä näitä. Menin hetkeksi Urhon luokse jutte

Oma koti kullan kallis <3

Tässä on vierähtänyt melkein kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut yhtään mitään,mutta aina ei vain ehdi ja jaksa. Me asusteltiin ihanassa omakotitalossa, kun kotiuduttiin, mutta tilanpuutteen vuoksi oli pakko muuttaa isompaan asuntoon. Muutettiin kaksioon 65 neliöiseen. Kun tämä on suunniteltu oikein niin tilaakin on enemmän. Meillä on kirjaimellisesti nyt keittiö, makuuhuone, olohuone, wc ja sauna+kylppäri. Helpottaa elämää huomattavasti. Onhan tää ihan luksusta, mutta en mä oikein sopeudu tänne "keskusta" alueelle. Pikku hiljaa, pikku hiljaa.. Me päästään vaunuilemaan ja ihanille lenkeille, mitkä ei tympäse kun maisemat ei vaihdu. Täällä on silleen ees vähän nähtävää. Ei pelkkiä puita. Urholla alko fysioterapia pyörimään, kun päästiin asettumaan. Viikot näyttää uhkaavan täysiltä koko ajan. Urho on kehittynyt huimaa vauhtia tässä viime aikoina. Eilen illalla Urho päätti tehä yllätyksen ja näytti miten noustaan itse istumaan. Täytynee laskea pinniksen pohjaa hi