Miten näitä kaikkia asioita käsittelis?
Jokainen hetki on arvokas, mutta kuitenkin rankka.
Eilen tavattiin Urhon lääkäri ja mä arvostan suunnattomasti häntä. Mä oon ihan ok sen kanssa, että meille tulee happirikastin, mutta mä en tahdo päästä sinuiksi sen kanssa, että Urho joutuu taas katetrointiin.
Jotenkin se, että aina on käyny jotain siinä yhteydessä, että mulla ei oo hirmu hyvää luottoa siitä, että asiat menis putkeen. Toki toivon suunnattomasti, tuo jännä ahdistus asian tiimoilta häiritsee.
Saako tällaiset asiat ahistaa ja harmittaa?
Kommentit
Lähetä kommentti