Siirry pääsisältöön

Nyt kaikki näyttää taas hyvältä. :)

Tästä onkin hetki, kun olen tänne kirjoittanut. Urhon sairastelu kesti pitkät kolme viikkoa. Se oli kyllä sellaista tuskaa, ettei mitään rajaa.
Urho oli 6 yötä sairaalassa. Kuume, kun saatiin kuriin niin oltiin osastolla, kun keuhkot vinku. No eihän se nyt perjaatteessa haitannut olemista ja eloa. Urholle annettiin lisää ventolinea. No ventolinen ansiosta vinkuminen keuhkoissa loppu. No sitten se taas alkoi uudestaan, kun ventoline määrä laskettiin kotiannoksiin. Ihan uskomatonta edes takas seilailua.

Kotiutuspäivänä juuri ennen kotiin lähtöä Urho päätti oksentaa. Hoitaja sano meille, ettei osastolla ole mahatautia liikkeellä. Voihan se totta toki ollakin. Urho toki oksensi kolmena päivänä peräkkäin ja maha oli muutenkin sekasin. Kyllähän me vanhemmatkin sitten se mahataudin perkele saatiin. Mutta onneks siitä selvittiin pienin avuin. Tai no miten senkin ottaa. Isännys joutu yhtenä päivänä lähtee hakee Helsingistä Urholle lääkkeitä ja mä olin ihan hukassa, kun olin yksin. Oli pakko soittaa äiti avuksi. Onneks äiti halus toimia mut pelastavana enkelinä ja manina Urholle sekä turvallisena äitinä mulle. Elämäni hirvein päivä ja sitäkin hirveempi tauti. Olipahan avuton olo, mutta onneks siitäkin selvittiin hengissä! Seuraavan viikon alkuviikosta vietettiin rauhallista kotiarkea. Oltiin vaan tekemättä yhtään mitään. Kyllä meillä kaveri kävi kylässä vähän piristämässä meidän sairastupaa.

Keskiviikkona me lähdettiin Helsinkiin lastenklinikalle toistaiseksi viimeiselle simdaks lääkitykselle. Urho oli innoissaan, kun näki tuttuja hoitajia. Harmikseni Urho oli hirmuisen takertunut minuun joten en päässy liikkumaan ilman, että Urho reagoi tilanteeseen huutamalla kurkkusuorana. Mutta omista tauoista on vaan yksinkertaisesti pidettävä kiinni.

Yöksi pääsin ihanan rakkaan ystävän luokse. Käytiin ennen häneen luokseen menoa syömässä mäkkärissä ja juteltiin monista asioista. Ilta oli ihana ja rattoisa. Illan päätteeksi tuli hyvin nukuttu yö. :)

Aamulla suhteellisen virkeänä sairaalalle. Urholla oli jatetrinpoisto suunnitelma. Urho oli vuoroin ilonen ja vuoroin huonolla tuulella, kun joutui olemaan ilman ruokaa. Äitinä mua alkoi hermostuttaa, kun operaatioon pääsy veny ja Urho alkoi olemaan nälästä kiukkuinen.
Urho pääsi operaatioon ennen neljää. Urho ei ollut saanut koko päivänä mitään lääkkeitä mikä ihmetytti mua kovasti. Operaatiosta Urho tuli hieman ennen kuutta.
Urhoa kiukutti kovasti, kun oli ollut ravinnotta 20 tuntia. Kun Urho sai ruokaa hän joi 2dl mehua ja 150g jogurttia. Johan poika piristy. Itse lähdin puoli kahdeksan aikaa, mutta Urho oli ollut pitkälle iltaan hoitajien kanssa toimistohommissa. :)

Lähdin taas toiseksi yöksi rakkaan ystävän luokse. Yö tuli nukuttua suhteellusen hyvin. Ja aamulla takasin sairaalalle. Me liikuttiin ja touhuttiin Urhon kanssa pitkin poikin käytävillä, kun saatiin lääkäriltä kotiutumislupa. :)
Kotiin lähettiin puoli kahden hujakoilla. Urho nukkui rauhallisesti koko koti matkan.

Lauantaina oli suuri päivä. Lähdettiin käymään parturissa. Urho sai vapputucan. Päivä vietettiin tädin ja tädin lapsen kanssa. Käytiin vähän vaunuilemassa. Ja tädin äidin- muorin luona. Urho nautti, kun sai kyläillä. Kotona lapsukainen oli aivan puhki.

Sunnuntaina lähdettiin synttärijuhliin. Urho oli oikein iso hurmuri. Hällä oli kyllä hyvinkin hauskaa! :)

Maanantaina tätsä kävi kahvilla ja sen jälkeen meille tuli vieraita. Oltiin paljon ulkona. Syötiinkin pihalla. Urho nautti elämästä,ihanista vieraista. Urho jutteli ja touhotti menemään, viihdytti hyvin meitin vieraita.

Tiistaina lähdettiin Urhon kanssa leikkimään. Urho viihtyi koko päivän ulkona. Ruokailut hoidettiin pihalla. Urho pääsi pyöräajelulle. Leikki ekaa kertaa hiekkalaatikolla. Voi kuinka mun poika oli onnellinen. En oo Urhoa tällä tavalla onnellisena nähnyt.

Keskiviikkona oli hulina päivä. Päivän kuitenkin kruunasi naapurissa grillaaminen.

Mutta pääasiaan!!! Urho on käyny Helsingissä kerran kuussa... Nyt seuraava käynti on kesäkuun lopussa, eli väli about 2kk!!!

Saanko olla onnellinen?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sairaala arkea ja muuta pientä sen rinnalla.

Tässähän on näköjään ehtinyt melkein viikko vierähtämään edellisestä kirjoituksesta. Huh, olen tainnut olla hivenen väsynyt, kun olen tullut sairaalalta mäkkitalolle. Keskiviikkona meillä oli suhteellisen tavallisen tuntuinen päivä. Menin aamulla suhteellisen aikaisin Urhon luokse, koska Urholla oli kylpypäivä, Urho keksi miten saa vettä roiskittua joka paikkaan. Yllättäen lääkäreillä ei ollut meille mitään uutta kerrottavaa. Urho oli ihanan rauhallinen ja hyväntuulinen. Kävin ihanan tytön äidin kanssa ulkona syömässä ja nauttimassa ihanasta päivästä. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Sen jälkeen lähdin takaisin Urhon vierelle. Kävin toki ihaninen neitokaisten kanssa ulkona parantamassa maailmaa ja kahvilla tietenkin! Torstaina oli aika erilainen päivä etten sanoisi. Olin hivenen myöhemmin Urhon luona aamulla ja meninkin melkein suoraan siitä kaveria auttamaan, kun hänen poikansa oli labrassa. Tuli juotua kupilliset lämmintä ja juteltua niitä näitä. Menin hetkeksi Urhon luokse jutte

Oma koti kullan kallis <3

Tässä on vierähtänyt melkein kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut yhtään mitään,mutta aina ei vain ehdi ja jaksa. Me asusteltiin ihanassa omakotitalossa, kun kotiuduttiin, mutta tilanpuutteen vuoksi oli pakko muuttaa isompaan asuntoon. Muutettiin kaksioon 65 neliöiseen. Kun tämä on suunniteltu oikein niin tilaakin on enemmän. Meillä on kirjaimellisesti nyt keittiö, makuuhuone, olohuone, wc ja sauna+kylppäri. Helpottaa elämää huomattavasti. Onhan tää ihan luksusta, mutta en mä oikein sopeudu tänne "keskusta" alueelle. Pikku hiljaa, pikku hiljaa.. Me päästään vaunuilemaan ja ihanille lenkeille, mitkä ei tympäse kun maisemat ei vaihdu. Täällä on silleen ees vähän nähtävää. Ei pelkkiä puita. Urholla alko fysioterapia pyörimään, kun päästiin asettumaan. Viikot näyttää uhkaavan täysiltä koko ajan. Urho on kehittynyt huimaa vauhtia tässä viime aikoina. Eilen illalla Urho päätti tehä yllätyksen ja näytti miten noustaan itse istumaan. Täytynee laskea pinniksen pohjaa hi