Siirry pääsisältöön

Sairastupa on melkein voitettu!

Ihanaa... Urhon olo alkaa olemaan parempi. Tänään on ollu kerran lämpöä, mutta muuten jätkä on ollut oma ihana itsensä <3 Tänään kieltojen myötä taisi suusta päästä vahingossa sana EI.. :)

Vielä jätkä ollu aika väsynyt, mutta pikku hiljaa tämä helpottaa! Urho jaksaa jo leikkiä ja touhuta. Millon hää on kadonnut olkkarista keittiöön leikkimään koiran vesikupilla tai millon on makkarissa tekemässä jotain aivan muuta. :)

Nyt, kun Urho alkaa olemaan oma itsensä niin tää äiti on saanu jostain kammottavan räkiksen. Olo on, kuin olis rekan alle jääny... Mutta kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu! :)

Tää mamma kävi passikuvassa, josko sitten pääsis ens kuussa laivalle! Oi ihanata! <3 äitin koko päivän vapaa <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sairaala arkea ja muuta pientä sen rinnalla.

Tässähän on näköjään ehtinyt melkein viikko vierähtämään edellisestä kirjoituksesta. Huh, olen tainnut olla hivenen väsynyt, kun olen tullut sairaalalta mäkkitalolle. Keskiviikkona meillä oli suhteellisen tavallisen tuntuinen päivä. Menin aamulla suhteellisen aikaisin Urhon luokse, koska Urholla oli kylpypäivä, Urho keksi miten saa vettä roiskittua joka paikkaan. Yllättäen lääkäreillä ei ollut meille mitään uutta kerrottavaa. Urho oli ihanan rauhallinen ja hyväntuulinen. Kävin ihanan tytön äidin kanssa ulkona syömässä ja nauttimassa ihanasta päivästä. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Sen jälkeen lähdin takaisin Urhon vierelle. Kävin toki ihaninen neitokaisten kanssa ulkona parantamassa maailmaa ja kahvilla tietenkin! Torstaina oli aika erilainen päivä etten sanoisi. Olin hivenen myöhemmin Urhon luona aamulla ja meninkin melkein suoraan siitä kaveria auttamaan, kun hänen poikansa oli labrassa. Tuli juotua kupilliset lämmintä ja juteltua niitä näitä. Menin hetkeksi Urhon luokse jutte

Oma koti kullan kallis <3

Tässä on vierähtänyt melkein kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut yhtään mitään,mutta aina ei vain ehdi ja jaksa. Me asusteltiin ihanassa omakotitalossa, kun kotiuduttiin, mutta tilanpuutteen vuoksi oli pakko muuttaa isompaan asuntoon. Muutettiin kaksioon 65 neliöiseen. Kun tämä on suunniteltu oikein niin tilaakin on enemmän. Meillä on kirjaimellisesti nyt keittiö, makuuhuone, olohuone, wc ja sauna+kylppäri. Helpottaa elämää huomattavasti. Onhan tää ihan luksusta, mutta en mä oikein sopeudu tänne "keskusta" alueelle. Pikku hiljaa, pikku hiljaa.. Me päästään vaunuilemaan ja ihanille lenkeille, mitkä ei tympäse kun maisemat ei vaihdu. Täällä on silleen ees vähän nähtävää. Ei pelkkiä puita. Urholla alko fysioterapia pyörimään, kun päästiin asettumaan. Viikot näyttää uhkaavan täysiltä koko ajan. Urho on kehittynyt huimaa vauhtia tässä viime aikoina. Eilen illalla Urho päätti tehä yllätyksen ja näytti miten noustaan itse istumaan. Täytynee laskea pinniksen pohjaa hi