Siirry pääsisältöön

Mietiskelyä...

Tänään on tullu mietittyä paljon asioita, mutta siis pääasiassa ne ajatukset mitä mielessä on ollu on kyllä vahvasti ollu Urhossa. 

3.4 illalla Urholle nous kuume. Yöllä jouduttiin antamaan särkylääkettä se viimeinenkin vuorokausi annos.

4.4 päätettiin, että on pakko lähteä sairaalaan, kun kuume oli tasan 39. Emme siis tässä vaiheessa olleet saaneet lupaa antaa Urholle buranaa. Osastolla kuume oli jo 39,9. Urholta otettiin labroja ja tehtiin sydämen ultraa yms.
Ultrassa todettiin kaiken olevan niinku pitääkin.
Meidät lähetettiin kotiin.

Oltiin Urhon kanssa sitten kotona sairastamassa. Tiistaina oli jo vähän kröhää, mutta ei kuulostanut pahalta. Torstaina ei enää kuumetta ollut.

Rauhallisesti mentiin nämä pari päivää, ilman suurempia ongelmia.

Maanantaina aamulla tultiin sairaalaan neurologin tutkimuksiin, missä käytiin kehitystä läpi ja oli fyssaria ja puheterapeuttia.

Maanantai- tiistai välisenä yönä Urholla nousi taas kuume. Yö meni valvoskellessa. Aamulla lähdettiin jaksolle normaalisti ja Urhon vointi oli ihan hyvä. Toki Urho rohisi huomattavasti enemmän, kuin aikaisempina päivinä.

Lääkäri kävi tutkimassa Urhon ja otettiin pikalabroja. Tulehdusarvot oli hieman korkealla, mutta ei mitään hälyyttävää. Saatiin lupa antaa kotona ylimääräisiä annoksia ventolinea ja käsky tulla yöllä takasin jos tilanne siltä näyttäisi.

Keskiviikkona tultiin osastolle Urho edelleen kipeenä. Otettiin labroja ja lääkäri kävi tutkimassa jätkän. Tulehdusarvot oli jotain 65. Sen jälkeen keuhkokuviin.

Keuhkokuvissa oli jotain pientä atelektaasia. Aloitettiin antibioottikuuri ja saatiin tuomioksi jäädä sairaalaan.  

Nyt on tulossa toinen yö sairaalassa. Tää mitä pähkinöin pääni sisällä... Onko vähän kuumetta mikä? Meille ohjeistus on tulla osastolle jos on vähän kuumetta, mutta miksi meidät lähetettiin kotiin, kun kuume oli 39,9? Siis kotiutuessa särkylääkkeen ansiosta vähemmän. Mutta mikä se pieni kuume sitten on?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sairaala arkea ja muuta pientä sen rinnalla.

Tässähän on näköjään ehtinyt melkein viikko vierähtämään edellisestä kirjoituksesta. Huh, olen tainnut olla hivenen väsynyt, kun olen tullut sairaalalta mäkkitalolle. Keskiviikkona meillä oli suhteellisen tavallisen tuntuinen päivä. Menin aamulla suhteellisen aikaisin Urhon luokse, koska Urholla oli kylpypäivä, Urho keksi miten saa vettä roiskittua joka paikkaan. Yllättäen lääkäreillä ei ollut meille mitään uutta kerrottavaa. Urho oli ihanan rauhallinen ja hyväntuulinen. Kävin ihanan tytön äidin kanssa ulkona syömässä ja nauttimassa ihanasta päivästä. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Sen jälkeen lähdin takaisin Urhon vierelle. Kävin toki ihaninen neitokaisten kanssa ulkona parantamassa maailmaa ja kahvilla tietenkin! Torstaina oli aika erilainen päivä etten sanoisi. Olin hivenen myöhemmin Urhon luona aamulla ja meninkin melkein suoraan siitä kaveria auttamaan, kun hänen poikansa oli labrassa. Tuli juotua kupilliset lämmintä ja juteltua niitä näitä. Menin hetkeksi Urhon luokse jutte

Oma koti kullan kallis <3

Tässä on vierähtänyt melkein kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut yhtään mitään,mutta aina ei vain ehdi ja jaksa. Me asusteltiin ihanassa omakotitalossa, kun kotiuduttiin, mutta tilanpuutteen vuoksi oli pakko muuttaa isompaan asuntoon. Muutettiin kaksioon 65 neliöiseen. Kun tämä on suunniteltu oikein niin tilaakin on enemmän. Meillä on kirjaimellisesti nyt keittiö, makuuhuone, olohuone, wc ja sauna+kylppäri. Helpottaa elämää huomattavasti. Onhan tää ihan luksusta, mutta en mä oikein sopeudu tänne "keskusta" alueelle. Pikku hiljaa, pikku hiljaa.. Me päästään vaunuilemaan ja ihanille lenkeille, mitkä ei tympäse kun maisemat ei vaihdu. Täällä on silleen ees vähän nähtävää. Ei pelkkiä puita. Urholla alko fysioterapia pyörimään, kun päästiin asettumaan. Viikot näyttää uhkaavan täysiltä koko ajan. Urho on kehittynyt huimaa vauhtia tässä viime aikoina. Eilen illalla Urho päätti tehä yllätyksen ja näytti miten noustaan itse istumaan. Täytynee laskea pinniksen pohjaa hi